MURAALEJA JA KATUTAIDETTA 1
Teksti ja kuvat: Miika T. Meijer
Katutaide on saavuttanut reilun 10 vuoden aikana yhä virallisemman aseman Oslossa, sillä monet luovat visuaaliset taidetapahtumat kaduilla ja julkisilla paikoilla ovat saaneet enenevässä määrin näkyvyyttä ja viranomaisten hyväksynnän. Parina viime kesänä Grünerløkkassa on järjestetty Løkka-Lykke -nimellä kulkevia katutaidetempauksia. Järjestäjänä on ollut Oslo Street Art ja tukijana Oslon kaupunki. Festivaalien luojiksi on kutsuttu taiteilijoita niin Norjasta kuin eri puolilta maailmaa ikuistamaan taiteellisia töitään kunnan virallisen moton mukaan "yksimielisessä ja yhtenäisessä Oslossa".
Tapahtumat eivät rajoitu pelkästään muraaleihin, vaan niiden yhteydessä voi nähdä myös taiteilijoiden kaduille pystyttämiä minimalistisia installaatioita. Niiden tekijöihin lukeutuvat muun muassa Øster Dypedal ja Ed Raison eli Placcyheadface.
Løkka-Lykke järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2021 ja sitä jatkettiin kesällä 2022 ja 2023. ”Taideviikkojen” tapahtumilla ja ohjelmilla korostettiin Grünerløkkan moninaista identiteettiä. Nyt vuoden 2024 kesäkuussa alkavat lokakuulle kestävät festivaalit ulottuvat koko Oslon kaupungin alueelle.
Oslon vanhemmat rakennukset ovat ihanteellisia suurikokoisille seinämaalauksille. Vuoden 1899 rakentamisen romahduksen vaikutuksesta Oslon rakennuskantaa uudistettiin, ja moderninsoinnin myötä päätettiin, että talojen päätyseinät tuli jättää umpinaisiksi.
Syynä lienee ollut säästää arvokasta tonttitilaa. Kaupungin kasvaessa talot oli taloudellisempaa rakentaa vieri viereen toisiinsa kiinni ilman, että olisi vaadittu muuttamaan päätyseinän rakenneta, esimerkiksi tilkitsemään entisten ikkunoiden tai ovien takia syntyneitä aukkoja.
Ehkä päätökseen vaikutti myös yleinen paloturvallisuus. Joulun alla perjantaina 22.12.1899 suurpalossa Grensen 17:ssa 5-kerroksinen kivitalo tuhoutui täysin.
Øyvin Horvei
Monipuolinen taiteilija Øivin Horvei (s. 1977) tekee
seinämaalauksia, maalaa sekatekniikalla paperille ja kankaalle, on omistautunut
valokuva- ja videotaiteelle. Hän on tehnyt myös erilaisia installaatioita ja
motorisoituja veistoksia, muista töistä puhumattakaan.
Øivin on tehnyt lukuisia julkisia taideteoksia eri
tilaajille, muun muassa Oslon vankilalle, ja toiminut yhteisteistyössä Norjan tiede- ja teknologiayliopiston (NTNU), Charlottenlundin lukion ja julkista taidetta tuottavan ja yllä pitävän organisaation KORO:n kanssa. Lisäksi hän on vastannut Oslon
kunnassa sijaitsevan Trosterudin metroaseman sekä Oslon yliopistollisen
sairaalan Ullevålin lastenosaston seinämaalauksista ja Mo i Ranassa sijaitsevan
Norjan pisimmän rakennuksen Vikabandetin maalauksista.
Hänen töistään on kirjoitettu ja häntä on haastateltu lukuisissa sanomalehdissä ja aikakausjulkaisuissa, kuten The New York Timessa, taide- ja kulttuurilehdessä Juxtapoz Magazinessa sekä Dagens Nærvenslivetin D2:ssa. Lastenkirjailijana hänet
tunnetaan K. Musterman-kirjoistaan, joita on julkaistu Norjassa, Saksassa ja Kiinassa.
Taiteilijan yksi viimeisimmistä teoksista on Grünerløkkassa Romdalsgatanilla kesällä 2023 julkaistu muraali. Se on taiteilijan kannanotto elintärkeiden metsien, "maailman keuhkojen" nykytilanteesta ja ilmastonmuutoksesta, ja on nimeltään Rainforest (Sademetsä).
Anetta Lukjanova ja Taneli Stenberg
Anetta (s. 1993) ja Taneli (s. 1978) ovat helsinkiläisiä kuvataitelijoita, joiden After Party (Juhlien jälkeen) paljastettiin kesällä 2022 Christie gatella Grünerløkkassa. Suomessa taiteilijapari tunnetaan muun muassa Helsingin Kalasataman Leonkadun maalauksista (2017) ja Mikkelin Lehmuskylän Väärät vermeet -seinämaalauksesta (2019).
He käsittelevät usein töissään allegorisia tai filosofisia aiheita tyylinään jonkinlainen moderni maaginen realismi. He hyödyntävät klassista estetiikkaa soveltaen kokemuksiaan öljymaalauksesta saamiensa ideoiden pohjalta niin, että heidän taideteoksensa edustavat paikkakohtaisesti nykyaikaisia aiheita ja teemoja tehden niistä lähtökohdiltaan ajattomia.
After Partyyn tekijät ammensivat ideansa alun perin Rodeløkkan lukuisista puutarhoista ja niissä piileskelleissä eläimistä, tässä jäniksestä ja hiirestä, joka kiipeilee kasvin vartta pitkin samalla, kun molemmat kamppailevat keskenään syötäväksi kelpaavista juurista ja marjoista. Taivaalla piirtyy Pikku karhun (Ursa minor) tähdistö, joka on norjan kielellä Kvennavagn (Naisen vaunu). Tähdistö on saanut taiteilijoiden mukaan inspiraation pimeässä heidän huomionsa herättäneistä oslolaisten parvekkeille asettamista koristevaloista. Maalauksen liilat ja tummanruskeat värit turkoosiin sointuvat erityisen hyvin tähtikuviota symboloivan keltaisen marja-asetelman kanssa.
Anetta (s. 1993) ja Taneli (s. 1978) ovat helsinkiläisiä kuvataitelijoita, joiden After Party (Juhlien jälkeen) paljastettiin kesällä 2022 Christie gatella Grünerløkkassa. Suomessa taiteilijapari tunnetaan muun muassa Helsingin Kalasataman Leonkadun maalauksista (2017) ja Mikkelin Lehmuskylän Väärät vermeet -seinämaalauksesta (2019).
He käsittelevät usein töissään allegorisia tai filosofisia aiheita tyylinään jonkinlainen moderni maaginen realismi. He hyödyntävät klassista estetiikkaa soveltaen kokemuksiaan öljymaalauksesta saamiensa ideoiden pohjalta niin, että heidän taideteoksensa edustavat paikkakohtaisesti nykyaikaisia aiheita ja teemoja tehden niistä lähtökohdiltaan ajattomia.
After Partyyn tekijät ammensivat ideansa alun perin Rodeløkkan lukuisista puutarhoista ja niissä piileskelleissä eläimistä, tässä jäniksestä ja hiirestä, joka kiipeilee kasvin vartta pitkin samalla, kun molemmat kamppailevat keskenään syötäväksi kelpaavista juurista ja marjoista. Taivaalla piirtyy Pikku karhun (Ursa minor) tähdistö, joka on norjan kielellä Kvennavagn (Naisen vaunu). Tähdistö on saanut taiteilijoiden mukaan inspiraation pimeässä heidän huomionsa herättäneistä oslolaisten parvekkeille asettamista koristevaloista. Maalauksen liilat ja tummanruskeat värit turkoosiin sointuvat erityisen hyvin tähtikuviota symboloivan keltaisen marja-asetelman kanssa.
Eva Hansen Sjøvold
Eva Hansen Sjøvald (s. 2001) on melko tuore oslolainen
taiteilija, joka on kotoisin Nordlandin läänissä Ranvuonon (Ranfjorden)
rannalla sijaitsevasta Mo i Ranasta. Vuonna 2022 Marstrandgatalle Løkka-Lykkelle
valmistunut Marthe, Alexander og meg (Marthe, Alexander ja mä) on hänen
debyyttiteoksensa.
Nuori lesbo taiteilijatar on huolissaan androgyyneistä
ja seksuaalisista vähemmistöistä. Hän kokeilee visuaalisin keinoin tuoda esille
vähemmistöjen todellisuutta ja löytää sen kautta tapoja ilmaista "sisäistä
tilaa" (indre rommet) eli yhtä lailla muiden kuin omaa tunne-elämäänsä. Evan omin sanoin
maalaaminen on ilmaisukeino, ja mitä suuremmasta maalauksesta on kysymys, sitä
selkeämmin hän ilmaisee ennen kaikkea muiden ihmisten kuin omaa kehollisuuttaan. Kuitenkin hänen esittämänsä hahmot edustavat jotain, jonka avulla taiteilijatar ymmärtää itseään ja kuvaamiansa henkilöitä entistä paremmin.
"Marthe, Alexander ja mä" esittää Evan kahta ystävää purppuransinisessä valossa. Homomiehen ja lesbonaisen välillä on peiteltyä jännitettä ja varauksellisuutta. Hahmojen asennot ja teoksen värimaailma korostaa tiettyä outoutta, joka on outoa vain ulkopuolisille heteroille. Kuvan miehen ja naisen välillä on yhteys, minkä vain homoseksuaalit voivat viimein ymmärtää. Muraalin voisi tulkita edustavan rakkausmaalausta, jota se tekijän mukaan ei esitä.
Evan pienempiä seinämaalauksia on Vulcanilla ja Tronheimsveienillä.
Muga
Belgialainen, mutta Oslossa vaikuttava Muga eli Mike Bnhd on erikoistunut maaluksien ohella kuvanveistoon ja erilaisiin installaatioihin. Hän käyttää pääasiassa kollaaseja ja stensiilitekniikkaa. Hän liittää teoksensa humoristisesti urbaaneihin yhteyksiin tuoden siten uuden merkityksen tilaan, johon hän kulloinkin työnsä ikuistaa. Hänen töilleen on tyypillistä yhdistää sarjakuvakerronnasta lainattuja narratiiveja joko studiossaan valmistelemina töinä tai maalaten teoksen suoraan kadulla. Hän aloitti uransa grafiittitaiteilijana.
Mugan töitä on Norjan lisäksi julkaistu Ranskassa ja Belgiassa. Vuonna 2022 hän toimi Nordic Artists´ Centerissä Dalessa lähellä Bergeniä. Samana vuonna hänen installaatioitaan julkaistiin Songnevuonossa (Songnefjord) Bergenissä, Oslossa, Marseillessa, Pariisissa, Namurissa Belgiassa ja Kiovassa.
Øivin Horvei
Toinen Øivinin Grünerløkkan kaupunginosassa sijaitseva muraali on Langgatalla pienen siirtolapuutarhan varrella. Sen nimi on Mr. Mucho, ja se on vuodelta 2011, joten se ei ole Løkka-Lykken satoa.
Lea Alstad
Lea Aldstad on nuori oslolainen taiteilija. Taiteilijana itseoppinut Lea on syntynyt Trondheimissa Keski-Norjassa. Hän aloitti taiteilijauransa vasta 17-vuotiaana Instagramissa ja on nykyään saavuttanut kansallista ja kansainvälistä huomiota.
Kauniit figuratiiviset muotokuvat ja ihmiskehon kuvaukset ovat omintakeisia hänelle. Idean anatomisiin kuvaamisiin hän sai lapsuudessaan fysiologivanhemmiltaan. Häntä kiinnostaa se, mikä on ihmisen ihon alla. Hän käyttää töissään akryyliä, mustetta, vesivärejä ja öljyä. Hänen työnsä syntyy kerros kerrokselta ja eri tekniikoita käyttämällä hänellä on enemmän vapautta luoda erilaisia tekstuureja, jotka ovat täynnä yksityiskohtia. Lea tekee yleensä työnsä myös kankaalle.
Rodeløkkan seinämaalaus oli hänen ensimmäinen ulkoilmatyönsä ja se valmistui kesäkuussa 2021.
AFK
AFK, pseudonyymiltään Axel F. Knudsen, sai ensimmäisen pistoksen kuvataiteeseen äidiltään. Lyhenne AFK tulee englannin internetslangista Away from keyboard. Taiteilija tuli julkisuuteen katutaiteilijana vuonna 2013 Bergenissä, joka on hänen synnyin- ja kotikaupunkinsa. Teknisiltä taidoiltaan AFK:ta arvostetaan laajasti. Hän on tuottelias muotokuva- ja ihmisryhmäkuvaaja, ja hänen tuotantonsa on purevan ja analyyttisen yhteiskuntapoliittista.
Asiat tai tapahtumat kuvataan usein lapsen näkökulmasta. Teemoina teoksissa on varsin tavallisesti haavoittuvin osapuoli, lapsi tai ihmisryhmä, jonka oikeuksia loukataan. Hän ei ole unohtanut keskustelua sananvapaudesta, pakolaisuudesta tai ilmastonmuutoksesta, vaan ottaa niiden synnyttämiin teemoihin kärkkäästi kantaa töillään. AFK on sitoutunut sosiaalisesti, niin omassa maassaan kuin kansainvälisestikin. Hän on toiminut Euroopassa Norjan lisäksi Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.
Vuonna 2018 taiteilija herätti maailmanlaajuista kohua Bergenissä työllään Making a Martyr. Siinä hän ottaa kantaa norjalaisten poliitikkojen ja tuonaikaisen hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan, integraatioon, populismiin, nationalismiin, polarisaatioon ja ihmisarvokysymyksiin.
Maalauksessa Fremskrittspartietin (Edistyspuolue) entinen maahanmuutto- ja integraatioministeri, nykyinen puolueen puheenjohtaja Sylvi Listhaug - Norjan Riikka Purra - on ripustettu Kristuksen tavoin ristille alastomana (Min Kamp). Äärioikeiston Listhaug oli herättänyt ja herättää polemiikkia kannanotoillaan ja puolueensa konservatiivisilla linjauksilla. Uskonnollisvanhoillisista Bergenin piispa Halvor Nordhaug sekä Kristillisen kansanpuolueen (KfR) puheenjohtaja Knut Arild Hareide pitivät taiteilijan esitystä paheksuttavana ja loukkaavana. Muutama päivä paljastamisen jälkeen huhtikuussa 2018 teos tärveltiin. Jälkinäytöksenä muuat taiteilijat siirsivät teoksen turvaan ja puhdistivat sotkun.
AFK oli vuoden 2021 Løkka-Lykken taiteilijoita. Svedrupsgatella Rodeløkkassa oleva maalaus on alkujaan osa laajempaa öljymaalausta nimeltään The Shift (2019), jossa pikkutyttö marssii mielenosoittajista ja poliisivoimista koostuvan väkivaltaisen joukon edessä puhaltaen vaskiseen torveen. Teos on saanut ideansa ranskalais-palestiinalaisen taiteilijan Shadi Alzaqzouqin ajatuksesta "Ei tule vallankumousta ilman laulua ja tanssia". Kuvan tyttöä kutsutaan nimellä Toot ja hän edustaa uutta sukupolvea. Yleisön annetaan ymmärtää tytön symboloivan menneisyyden vääryyksien korjaamista sekä yhtenäisen ja arvokkaan yhteiskunnan luomista.
Bella Farmer
Oslossa asuva Bella Fasmer valmistui Einar Granumin taidekoulusta keväällä 2022. Hän on syntynyt Bergenissä vuonna 2001. Myöhemmin hän on jatkanut opintojaan Strykejernetin taidekoulussa. Hänellä on ollut taidenäyttelyjä Oslon taidehallissa, tunnetuissa oslolaisissa gallerioissa Galleri Vekatassa ja Galleri Memphisissä sekä monessa muussa tärkeässä taidekeskuksessa. Hänen esikoisteoksensa julkaistiin Norjan valtion suurimmassa nykytaiteen näyttelyssä Høstutstillingenissä syksyllä 2022.
Kesällä 2023 Bella osallistui Løkka-Lykkeen muurimaalauksella, joka esittää allegorisen eeppisesti sotaa satu- ja fantasiamaailman sienikansan ja ihmisrodun välillä.
Emil Haude
Taidetapahtuma Løkka-Lykken ulkopuolella tehty Emil Hauden dinosaurusta esittävä seinämaalaus löytyy Tronheimsveieniltä Sofienbergissä. Se on maalattu valkoisella pohjalla molemmin puolin asuintalon päätyseinustoilla, joista on paljaana vain kapea uloin liuska. Toisella sivustalla on pedon ehyt kokonainen luuranko, jonka kallosta erottuvat valtavat silmäkuopat ja avoimesta suusta Tyrannosaurus rexille tyypilliset veitsimäiset hampaat. Vastakkaisella päätyseinän liuskalla luuranko on puolestaan hajoamassa osiinsa. Molempien kuvien alakulmassa ja osin koko matkalta on irronneita yksittäisiä luunkappaleita.
Snork One & Slam
Simon Alfredo alias Snork One osallistui Hammarfestgatan työllään vuoden 2023 Løkka-Lykkeen. Hän on työskennellyt yli 30 vuotta katutaiteilijana grafiitteja ja muraaleja tehden. Maalauksien ohella hän tekee videotaidetta ja visuaalista livetaidetta. Nuorempana hän sai inspiraationsa Chilen poliittisesti kantaaottavasta katu- ja julistetaiteesta. Hänen muraalinsa ovat tyypillisesti uteliaisuutta herättäviä ja affektiivisia. Grafiiteissaan hän haluaa tutkia muotojen ja värien yhteen sovittamista sekä luoda niiden kautta dynaamisuutta ja yhtenäisyyttä.
Slam on ukrainalainen taiteilija, joka maalasi Hammerfestgatan kalat vuonna 2022 Løkka-Lykkeen. Taiteilijan mukaan hän ottaa taiteellaan kantaa ei pelkästään Ukrainan sotaan, vaan globaalaleihin kysymyksiin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan keväällä 2022 ei Slamin mielestä ollut vain paikallinen katastrofi, vaan osa laajempaa maailmanlaajuista konfliktia ja murhenäytelmää. Riippuu määritelmästä, mutta monet katsovat sodan alkaneen jo vuonna 2014 Venäjän valloitettua Krimin niemimaan. Ennemmin tai myöhemmin totuus paljastuu kaikille samalla, kun taide on Slamin tapa osallistua taisteluun puolustaakseen vapautta, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.
Awat Serdashti
Kurdistanista kotoisin oleva kuvataiteilija Awat Serdashti varttui Kongsbergissä, joka on noin 80 km Oslosta luoteeseen. Hänen teoksensa on nonfiguratiivisia suuria maalauksia, ja häntä pidetään yhtenä Oslon tuotteliaimmista graffiittitaiteilijoista. Omien sanojensa mukaan hänen tärkeimmät innoittajansa ovat Keith Haring, Pablo Picasso ja Aaron Curry. Viimeksi hän on opiskellut Prosjektskolenissa veistostekniikkaa ja osallistunut kesällä 2021 Salong -taidefestivaalille.
Nordmørgata 4:ssä sijaitseva seinämaalaus ei olisi ollut mahdollinen ilman Awartin avustajia, Espeniä, Colinea ja Ann-Kristinia. Sopivassa auringonvalossa maalauksesta taittuvat valonsäteet korostavat pinnan hopean- ja pronssinsävyjä. Teos on tärkeä spraytekniikalla tehty maalaus. Taiteilijan omin sanoin se esittää naisen vartaloa, jossa korostuvat hyvin yhteen sopivat värit.
Steffen Kverneland
Steffen Kverneland (s. 1963) on kuuluisa kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hän tunnetaan etenkin kirjailijoista tekemistään karikatyyreistä sekä norjalaisten kirjailijoiden teosten sarjakuvajulkaisuistaan. Steffen on pääasiassa itseoppinut, mutta häntä on tuutoroinut hänen kuvataiteilija- ja arkkitehtisetänsä Karl Anton Østensjø (1928 - 1996).
Hän aloitti uransa varsin nuorena debytoiden jo 16-vuotiaana ja 1980-luvun alussa hän toimitti sarjoja useille underground-julkaisuille. 1990-luvulta alkaen hän on julkaissut säännöllisesti kirjallisiin teksteihin perustuvia sarjoja ja kirjailijoiden elämäkertoja. Hän on työskennellyt myös sarjakuvapiirtäjänä norjalaisissa sanomalehdissä (Ny Tid, Dag og Tid, Samtiden ja Nationen).
Yksi tärkeimmistä julkaisusarjoista on ollut Edward Munchista, joka koottiin vuonna 2013 uudeksi laajennetuksi yhtenäiseksi teokseksi nimellä Munch, ja josta hän sai samana vuonna norjalaisen Brage-tietokirjallisuuspalkinnon.
Kvernelandilla on kaksi Munch-muraalia Oslossa. Toinen niistä sijaitsee parkkitalon takakulman seinustalla Grünerløkkassa. Hän on ikuistanut karikatyyrinsä ikonisesta kuvataiteilijasta tyypilliseen sarjakuvalliseen tyyliin. Mustanpuhuva synkkä hahmo, joka epäilemättä tuo mieleen 1980-luvun brittiläisen tv-sarjan Jeremy Brettin roolittaman Sherlock Holmesin, korostaa kansainvälisesti Norjan tunnetuimman kuvataiteilijan surullista hahmoa. Vastaavasti mustantussin sävyt puhuttelevat korostavina varjoefekteinä. Maalauksessa on havaittavissa piirteitä Munchin omakuvista, jollainen löytyy muun muassa Munch-museosta vastapäätä taiteilijan ikuistamaa tulkintaa Friedrich Nietzschestä.
Muraalin toteutuksessa on avustanut Axel A. Dahlgren.
Vuoden 2024 Løkka-Lykke käynnistyy 19.6. Tietoa siitä sekä tarjonnasta vuosilta 2021 - 2023 löytyy tästä. Lisäksi muraalien ja grafiittien sijainnista kartalla.
Lähteet
Lea Alstad (Krane: Kunsgalleri og rammeverksted)
Steffen Kverneland (Wikipedia norsk)
Anetta ja Taneli (Wikipedia suomi)
Anetta ja Taneli, Leonkatu Helsinki (Helsinki Urban Art)
Kommentit