MURAALEJA JA KATUTAIDETTA 2

Lähettetty kesäkuuta 24, 2024

MURAALEJA JA KATUTAIDETTA 2

Teksti ja kuvat: Miika T. Meijer

Vuoden 2024 Løkka-Lykke pitäisi startata kesäkuun aikana. Tänä vuonna tapahtumat kattavat koko kaupungin, ja monessa paikassa on mitä erilaisempia, houkuttelevia taidetapahtumia pitkälti lokakuulle asti.

Ennen kuin uusi festivaalikausi käynnistyy kunnolla, jatkan valikoiden aikaisempien vuosien muraalien (ja grafiittien) esittelyä.

Riccardo "Ten" Colombo

Italialainen taiteilija Riccardo Colombo tunnetaan lempinimellä Ten. Hänen perehtyi opinnoissaan visuaaliseen viestintään, painotekniikkaan, tekniseen piirtämiseen ja öljyvärimaalaukseen ja valmistui aikoinaan kuvataideakatemiasta.

Riccardo tutkii värioppia ja värien luonnetta. Kontrasti päävärien ja apuvärien, valon ja varjon, lämpimien ja kylmien sävyjen välillä on hänen teoksissaan oleellista. Taiteilija nimittää pyrkimystään niiden synteesiin omaleimaisella tekniikalla triangolismiksi. Pääteema keskittyy eläinmaailman kuvaukseen, joiden tyylinä taiteilija käyttää yksinkertaisia geometrisiä muotoja kuvauksissaan. Ihmisen suhde eläimeen on taiteilijan mielestä vähättelevää: eläimiä mallinnetaan ja alistetaan vastaamaan ihmisen omia tarpeita. Ne menettävät elävän olennon merkityksen kaikessa muussa merkityksessä kuin riistana tai muuten teollisuustuotteina.

Taiteilija keskittyy eläinteemoihin tietyn realistisesti, sillä hänen hahmonsa ovat kylmän geometrisia, mutta ne ovat ehkä juuri siksi ilmaisuvoimaisia ja paljastavat itse kunkin eläimen luonteen.

Tenin tutkii töissään abstraktin ja realistisen maalauksen välisiä eroja. Hän näkee niiden välillisen rajan näennäisenä: viivatekniikka, tarkastelukulma ja geometrinen säännönmukaisuus herättää katsojissa ristiriitaisia tunteita. Hän aloitti 1990-luvun lopulla grafiittitaiteilijana, ja pian hän oli tunnettu paitsi Euroopassa Nepalia ja Yhdysvaltoja myöten.

Hän on työskennellyt vuodesta 2014 alkaen eri kansallisten ja kansainvälisten taidegallerioiden parissa osallistuen erilaisiin suurempiin ryhmänäyttelyihin kuin yksityisnäyttelyihinkin. Samalla hän on tehnyt pitkään työtä julkishallinnon kuin yksityisyritysten toimeksiannoista. Hänet on valittu Piemonte Street Alps kaupunkitaidefestivaalien taiteelliseksi johtajaksi ja muiden vastaavien torinolaisten taidetapahtumien koordinaattoriksi sekä vuosikymmenen lopussa erilaisten projektien ja nykytaiteen gallerian tieteellisen komitean asiantuntijana Tore Pellicessä Turinissa Italiassa.

2020-luvulla Colombo on esitellyt kokoelmiaan muun maussa Torinon taidefestivaaleilla ja vuonna 2023 hän julkisti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Aasiassa Hongkongissa nimellä Dis-Play. Hän työskentelee vakituisesti studiossaan Torinon Pinerollossa.

Sofienbergissä Lakkegatalla alun pitäen vuonna 1870 Akerelvan tehtaan työläisille rakennetun talon päätyä komistaa Tenin vuonna 2019 asukasyhdistyksen tilaama teos The Wolves Den, joka on saanut nimensä Oskar Braatenin yhteiskuntakriittisestä romaanista Ulvehiet (Sudenpesä).

The Wolves Den (2019)

Sarsgatan ja Lakkegatan kulma, Sofienberg

Aryz

Vuonna 1988 Palo Altossa Kaliforniassa syntynyt Aryz on tunnetuimpia espanjalaisia katutaiteilijoita ja kuvittajia. Pojan ollessa 3-vuotias perhe muutti Espanjaan Barcelonaan, jonka esikaupunkialueella hän kasvoi ja varttui. Hän kiinnostui varhain grafiiteista ja maalasi ensimmäiset teoksensa teini-iässä.

Aryz on ennen kaikkea suurten pintojen mestari. Hän tuottaa kuitenkin myös ateljeetöitä siinä missä silkkipainalluksiakin. Hänen työnsä ovat yksityiskohtaisia ja pikkutarkkoja. Muraaleissaan hän kuvaa ihmisiä ja eläimiä milloin surrealistisimmin milloin perinteisimmin värein. Hänen tiedetään käyttävän perinteisimpiä katutaiteen työvälineitä, kuten siveltimiä, teloja ja spraymaaleja.

Spatiaalisina tiloina hän käyttää mieluusti suuria hylättyjä tehdasrakennuksia, joissa hän voi työskennellä rauhassa kenenkään häiritsemättä ja joiden valtavat seinät ja monipuoliset pinnat mahdollistavat suursuuntaisten maalausten toteuttamisen. Hänen mukaansa suuret pinnat mahdollistavat helpommin myös eri värien ja värisävyjen yhdistämisen.

Taiteilijan katutaide käsittää usein jättimäisiä olentoja. Ne esitetään oudoissa tilanteissa ikään kuin tunnekuohun vallassa. Kaikesta on aistittavissa tietynlaista raakuutta ja arkuutta. Maalaukset saattavat muistuttaa fantasiakirjallisuuden kuvauksia. Asetelma on pettävän sovinnainen. Ominaista Aryzin töille on se, että ihmiset ja eläimet kuvataan toistuvien luumotiivien kautta. Ehyt keho on ehyt vain osittain, milloin hahmon rintakehästä on näkyvissä kylkiluut ja niiden alta paljastuvat sisäelimet, milloin käsivarsi on läpinäkyvä paljastaen kädet luut.

Aryzin työt eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin suuriin tiloihin. Hän saa inspiraationsa kaikesta, mikä häntä ympäröi. Siksi hänelle ei ole ongelma koristaa purjeveneen mastoja tai yksityiskoteja kuten taannoin pienessä madagaskarilaisessa kalastajakylässä.
Taiteilija on tehnyt maalauksia Pohjoismaisssa Norjassa ja Suomessa (mm. Vantaalta ja Turusta) sekä kotimaansa ohella muualla Euroopassa. Hän on maalannut myös Marokossa, Japanissa, Kiinassa, USA;ssa ja Venetzuelassa. Vuonna 2012 hän kävi maalaamassa veljensä kanssa suuren muraalin Puolan Lodziin, joka on Przemek Blejzykin alias Sainerin kotikaupunki.

Oslon Tøyenissä on lasten leikkikentän vieressä Aryzin tekemä miestä ja pikkutyttöä esittävä seinämaalaus vuodelta 2013.

Nimetön (2013)

Schubelers gate 11, Tøyen

Pastel

Argentiinalainen Francisco Díaz (koko nimeltään Francisco Díaz Scotto) alias Pastel on arkkitehti ja taidemaalari, joka teoksia tunnetaan laajalla alueella omassa kotimaassaan, mutta myös Italiassa, Puolassa Norjassa ja Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Hän tutkii ja kommunikoi töissään symbolismin ja luonnon aiheiden kautta vähemmälle huomiolle jääneitä teemoja sodasta ja sosiopoliittisista eroista ja ristiriidoista, joita vallitsee eri puolilla maailmaa. Töiden aiheet kasvavat uusiin ulottuvuuksiin ja ne ovat sekä visuaalisia että käsitteellisiä instrumentteja, jotka paljastavat esitettävän kohteen ja paikan symbolisina tapahtumina. Tekijän mukaan hänen käsitellään ihmisen ja avaruuden vuorovaikutusta sekä teollisuuden ja luonnon vastakkaisuutta. Hänen päämääränään on saada katsojat pohtimaan ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta ja suhdetta. Tuota suhdetta hän pitää eksistentiaalisena, puhtaana ja todellisena, siksi traagisena, että se on miltei unohtunut nyky-yhteiskunnissa.

Pastel on suorittanut arkkitehdin opinnot Buenos Airesin yliopistossa, ja taidemaalauksen hän aloitti vuonna 2001. Hänen symbolistiset kasviaiheensa ja nuolenpäämetodinsa ovat laajalti tunnettuja. Oslossa Tøyenistä löytyy yksi Pastelin muraali vuodelta 2016. Hänen yksittäisiä muste- ja guassitekniikalla tehtyjä vedoksiaan on myynnissä eri gallerioiden välityksellä verkossa.

Nelu (2016)

Ringgata 1A, Tøyen

Steffen Kverneland ja Sørlin leikkipuisto

Seinämaalauksen esikuvana on Edvard Munchin Huuto (Skrik 1893 - 1910). Se on punertavan rakennuksen päädyssä Sørlin leikkipuiston varrella. Maalaus paljastaa erittäin hyvin Kvernelandin lahjakkuuden piirtäjänä, ja hän tuo purevan ironisesti, mutta samalla syvästi ihaillen ja sydämellisesti esille Norjan yhden arvostetuimman kuvataiteilijan persoonan. Muraatti on tarkka kopio Steffen Kvernelandin vuonna 2013 julkaiseman teoksen Munch kannesta. Hän sai teoksestaan samana vuonna Norjan "Tietokirja-Finlandian", Brage-palkinnon.

Työn toisena maalaajana on ollut Monika Telness.

Munch (2015)

Jens Bjelkenes gata 64B (puiston puoli), Tøyen

Kvernelandin Munchin vieressä leikkipuiston laidalla on Cassius Fadlabin teos The Sky is Limit (Taivas on kattona) sekä kadun puolella Intin The Treasure Hunter (Aarteen metsästäjä).

Leikkipuistossa on sudanilainen astronautti, kuten maalausta leikkisästi kutsutaan. Sen tekijä on 49-vuotias Cassius Fadlabi norjalaissudanilainen taiteilija, kirjailija ja esiintyjä, joka asuu nykyään Oslossa. Hän syntyi ja kasvoi Sudanissa, Khartumissa. Vuodesta 2003 lähtien hän on asunut Norjassa. Hän on opiskellut Oslon taideakatemiassa (KHiO), Khartumin yliopistossa ja Sudanin tiede- ja teknologiayliopistossa.

Hänen avajaisnäyttelynsä oli Khartumissa vuonna 1998. Sen jälkeen on osallistunut ja järjestänyt lukuisia taidetapahtumia ja toiminut monissa taiteeseen liittyvässä projektissa ja hankkeessa johtotehtävissä sekä koordinaattorina. Hän on tehnyt projekteja muun muassa Munch Museum in Motionille ja Oslon Kunsthallille. Hänen teoksiaan on ollut esillä Euroopassa, USA:ssa, Ammanissa ja Egyptissä.

Fadlabi on halunnut Sørlin leikkipuiston astronautilla kuvata lasten ennakkoluulottomuutta, seikkailumieltä ja uteliaisuutta uutta kohtaan.

Yksi Tøyenin vanhimpia seinämaalauksia on The Treasure Hunter ja se on vuodelta 2012. Teos on Intin, joka tulee inkakansan auringonjumalasta ("Aurinko") ja pseudonyymi on kunnianosoitus tekijän chileläiselle juurille. Inti syntyi vuonna 1982 Valparaisossa ja tänään hän on vakiinnuttanut asemansa katutaiteilijana ja taidemaalarina Latinalaisessa Amerikassa, USA:ssa, Euroopassa, Lähi-idässä sekä Intiassa.

Intin teokset ovat karnevaalisia ja kirkkailla väreillä maalattu. Niissä on aistitavissa eräänlaista Etelä-Amerikkalaista salaperäistä voimaa. Hänen kädenjälkensä on teknisesti hallittua. Hän käyttää perussävynään lämmintä oranssia ja hänen maalaustensa teemoina ovat elämä ja kuolema, muinainen inkauskonto ja kristinusko. Hahmot perustuvat varsin usein chileläisiin perinteisiin. On alkuperäisheimoja, talonpoikia, katolilaisia ja vallankumouksellisia sekaisin. Töissä on vahva poliittinen lataus, oli kyseessä sitten polttavat globaalit aiheet, eteläamerikkalainen kulttuurihistoria törmäyskurssilla kansainvälisen kapitalismin kanssa, Chilen köyhyysongelmat tai kipeä suhde lähihistoriaan...

Inti aloitti grafiittitaiteilijana vuonna 1996, ja hän on ehtinyt työskennellä useiden chileläisten katutaiteilijoiden kanssa yhdessä. Kotimaansa ohella hän on osallistunut katutaidefestivaaleihin muun muassa USA:ssa, Brasiliassa, Kolumbiassa ja Ranskassa. Taidemaalauksen ohella hän on taitava pronssiveistäjä.

The Sky is Limit (2016) ja The Treasure Hunter (2012)

Jens Bjelkenes gate 62C ja Jens Bjelkenes gate 62A, Tøyen

Muita Tøyenin muraaleja

Rustam QBicin muraalit ovat Tøyenissä leikkipuiston lähellä ja koulun pihalla, heti siinä naapurissa on Justinin "Urbaani nykytaide" sekä Ridderin Sørligatalla, joka lienee jo Gamle Osloa tai Grønlandia, ovat edustavia seinäkuvia oslolaisten esikaupunkirakennusten koristelusta.

Kazanissa Venäjällä syntyneen Rustamin eri kansallisuustaustaisia lapsia esittävä maalaus on hänen ilmaukselleen tunnusomainen. Hän on ehtinyt maalata seinäteoksia Norjan ohella esimerkiksi Suomessa. Hänen hahmonsa ovat realistia, mutta hän saattaa yhdistää realismiinsa fantasiapiirteitä, kuten hänen Sipoossa Nikkilässä vuonna 2017 julkaistu asuintalon aihe todistaa. Teemana Nikkilässä on kukkapelto, jossa lapset istuvat jättimäisillä kukkateriöillä aikuisen miehen, kenties opettajan tarkkaillessa heitä.

Water Is Life on lähellä puistokokonaisuutta, johon edellä mainitut Sørlin leikkipuiston työt kuuluvat. Teos on hieman syrjässä, mutta värimaailmassaan se asettuu ympäristöön täydellisesti. Kesäisin luonnon vihreä ja taivaan värit ikään kuin asettuvat yhteen sulautuen miljööhön yhdeksi jakamattomaksi kokonaisuudeksi.

Tøyenin koulun vierellä oleva seinämaalaus kuvastaa lasten välistä ennakkoluulottomuutta, jossa eurooppalaisperäinen, aasialaisperänen ja afrikkalaisperäinen lapsi pitelee käsissään omalle kulttuurilleen ominaisperäistä majaa, ja jokaisen majan ikkunasta loistaa elävä tuli yhdistävänä tekijänä eri kansakuntien ja kansalaisuuksien yhtenäisyydelle, ihmisyydelle ja vilpittömyydelle. Edustamme kaikki omaa kansallista identiteettiä, uskontoa tai ideologiaa, mutta ihmisinä olemme yhtä jakamatonta rotua.

Rustamin teokset ovat pikkutarkan yksityiskohtaisia. Kuvattavien välillä on harmoninen tasapaino, ja kuvat ovat tavallaan sarjakuvamaisia, ehkäpä jopa jehovien vartiotornimaisia, mutta silti sarjakuvamaisuudessaan lämpimän puhuttelevia ja välittömiä.

Water is Life (2016)

Jens Bjelkenes gate 76B, Tøyen

My House Is Your Home (2017)

Sørligata 47A, Tøyen

More og Rømsdalessa Moldessa Norjan länsirannikolla vuonna 1965 syntynyt John Arne Sæterøy, salanimellä Jason tunnetaan sarjakuvataiteilijana, jonka hahmot ovat antropoforfisia eläimiä. Hän julkaisi ensimmäisen sarjakuvansa vuonna 1981 ja on sen jälkeen ansioitunut sekä Norjassa että muualla maailmassa. Hänelle on myönnetty muun muassa yhdysvaltalaisen Ignats Awards-palkintoa kahdesti vuosina 2000 ja 2001, häntä on hehkutettu Timessa, ja hänet on palkittu useasti alan muilla tärkeillä palkinnoilla.

Tøyenissä on valtava Jasonin piirros, "Urbaani nykytaide", joka edustaa mainiosti hänen sarjakuvatyylinsä niukkailmeisyyttä. Repesorsamainen musta lintu istuu lehdettömässä puussa ruudullisessa vihreässä pikkutakissa ja huopahatussa linnunpesässä taivaansinistä taustaa vasten. Nykyään Ranskan Montpellierissä asuvan taiteilijan tuotantoa tunnetaan Brasiliassa, USA:ssa sekä monessa Euroopan maassa, muun maussa Suomessa.

Urban Samtidskunst (2013

Kolstadgata 15A, Tøyen

Livets tre (Elämän puu) on Ridderin vuonna 2013 maalaama muraali Gamle Oslossa Gartnerløkkassa. Tekijä tunnetaan paremmin grafiittitaiteilijana, mutta Sørligatan asuintalon päädyn vehmaaseen ympäristön kätköön sulautuva teos osoittaa taiteilijan olevan myös taitava perinteisemmän taidemaalauksen edustaja. Elämän puu, Yddgrasil, on osa muinaista skandinaavista perinnettä, joka on monelle elämän symboli vielä nykyään.

Livets tre (2013)

Sørligata 1, Gartnerløkka

Sainer

Sainer (Przemek Blejzyk) on syntynyt vuonna 1988 Lotzissa Puolassa. Hän kiinnostui taiteesta jo varhain lapsena. Koska hänen lapsuutensa oli materiaalisesti niukkaa ja melko leluton, hänen ja hänen kavereittensa piti keksiä omat leikkinsä ja pelinsä. Tuo viitekehys oli Sainerin mielestä yksi tärkeimmistä elämän kouluista, sillä se kehitti hänen mielikuvitustaan. Hän aloitti grafiittimaalaajana vuonna 2005, mutta siirtyi melko pian muraalien tekijäksi.

Sainer myöntää olevansa pitkälti tiimityöskentelijä. Hänen mukaansa grafiittien ja muraalien idea on tiimityötä paljolti samalla tavalla kuin jalkapallossa, jota hän pelasi yli 10 vuotta. Saatuaan polvivamman haaveet ammattiurheilijan urasta jäivät, hän pääsi taidekouluun, josta valmistuttuaan ryhtyi ammattilaiseksi taidemaalariksi. Hän työskentelee usein yhdessä toisen puolalaistaiteilijan ja hyvän ystävänsä Mateusz Gapskin alias Betsin kanssa. He ovat muodostaneet ryhmän Etam Cru (engl. Etam Grew), ja he ovat työskennelleet yhdessä Puolan ohella muualla Euroopassa, Australiassa, Dubaissa sekä Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Kun suunnittelutyö jätetään pois, yhden muraalin maalaamiseen kuluu keskimäärin 6 - 7 päivään.

Grünerløkkan Torshovissa sijaitseva seinämaalaus The Last Mohican (Viimeinen mohikaani) vuodelta 2015 on tyyppiesimerkki hänen hassuttelevasta ilmaisustaan. Pikkutyttömäinen hahmo seisoo kädet selän taa piilotettuina, suupielestä roikkuu erehdyttävästi savukemainen tikkukaramelli. Värit ovat haalean hillittyjä, sinertävistä farkuista keltaiseen tai beigeen koirakuvioiseen t-paitaan. Kasvot ovat vaaleanharmaat, huulissa ei juurikaan ole punaa. Silmät ovat pipomaisen sulkapäähineen peitossa.

Sainer on monipuolinen taiteilija, seinämaalari, taidemaalari, kuvittaja, graafinen suunnittelija ja piirtäjä. Hänen öljymaalauksiaan on esitelty useissa yksityisnäyttelyissä muun muassa Ljublinassa ja Pariisissa.

Hänen tyylinsä on surrealistista. Työt saattavat olla leikitteleviä, mutta toisinaan niissä on synkempiä teemoja, ja ne ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia, jopa anarkistisia. Hahmoilla saattaa olla vääntyneet raajat tai muuten pitkänomaiset ruumiinmuodot. Jossakin töissä esitetään kansannousua tai terrorismiksi tulkittavaa tapahtumaa polttopulloineen tai käsituliaseineen. Silmiinpistävää on se, ettei yksikään esitetyistä hahmoista katso suoraan yleisöön. Hahmot katsovat poispäin tai niiden kasvot on peitetty, ikään kuin katsojalta haluttaisiin salata suru ja murhe. Ensisijaisesti Sainer käyttää spraymaalia, akryyliä, teloja ja siveltimiä.

The Last Mohican (2015)

Feddersens gate 1, Torshov

Zed1

Marco Burresi (s. 1977) on italialainen katutaiteilija, joka tunnetaan taidemaailmassa paremmin nimellä Zed1. Firenzessä Toscanassa syntynyt Zed1 aloitti seinämaalaustaiteilijana 20 vuotta sitten ja hänen töitään tunnetaan eri puolella maailmaa. Muraalitaiteilijuuden lisäksi on taitava graafinen suunnittelija, öljykuvamaalaja ja suurten vaatemerkkien suunnittelija. Euroopassa hänen töitään on löydettävissä Italiasta, Belgiasta, Hollannista, Romaniasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta ja Norjasta. Uudella mantereella on työskennellyt ainakin Brasiliassa.

Muraalit kuvaat tavallisesti munapäisiä ihmisiä ja muodoltaan pyöreitä eläimiä. Hänen muotokielensä on ainutlaatuista ja provosoivan monitulkinnaista, mihin kaikkeen hän yhdistää toisinaan lumoavan miltei melankolisen värimaailmansa. Hänen ruiskumaalitekniikkansa on loppuun asti hiottu ja siihen sekoittuu taiten harkittu värien harmonia ikään kuin hän maalaisi kaiken akvarellein. Tosinaan ilmauksessa esiintyy väkivaltaisia ja äkillisiä muutoksia, ikään kuin työ olisi viimeistelemätöntä, mutta silti viimeistä yksityiskohtaa myöden loppuun asti harkittua.

Zed1:n teokset ovat herskyvän humoristisia, hahmot koristeellisia, usein apeita ja satumaisia, haaveellisia ja kaiken kaikkeaan olemukseltaan melankolisia, mutta viimeiseen asti pohdiskelevia. Ironia on yleinen piirre kuvituksissa. Sagenessa olevat kaksi nimetöntä muraalia on oiva esimerkki tekijän ominaisesta tyylistä. Toisessa maalauksessa tavallinen metsästystilanne on käännetty päälaelleen. Tavallisesti saaliina oleva urheilupuinen hirvi tai peura on ottanut tilanteesta vaarin ja ryhtynyt saalistajaksi vaaniten ja lakaisten uhan, ihmismetsästäjät pois jaloistaan huopahattuun. Toisessa näemme touhukkaat sirkusmäyrät säntäilemässä sinne-tänne päämäärättömästi vihreisiin trikoisiin ja urheilutossuihin pukeutuneena kuin mitkäkin ballerinat munanpäämuotoisia ihmishahmoja taikurin hattuun sulloen.

Tekijän hahmoista pidetään ehkä juuri siksi, että jokainen niistä omat omintakeiset luonteensa. Kuvat ovat hyvin tarkkoja ja yksityiskohdissaan rikkaita. Hänen esikuvikseen on joskus mainittu Hieronymus Bosch ja Tim Burton. Hän ei kuitenkaan itse myönnä olevan mitään selkeitä idoleja, vaikka hän arvostaa sellaisia nykytaiteilijoita kuin Os Gemeosta, Domea, Interesni Kazkia ja Bluta.

Nimettömiä (2013)
Bentsegata 2, Sagene

Phlegm

Phlegm on walesilainen, nykyään Sheffieldissä asuva taidemaalari ja taiteilija, jonka pseudonyymi tulee muinaiskreikan sanasta flegma (lima). Flegman uskottiin olleen yksi ihmispersonallisuutta muokkaavasta neljästä aineesta tehden flegmaattisesta ihmisestä apaattisen ja tunneköyhän.

Phlegmin kuvitteellisuus on surrealistista; hän kutoo kerrontansa pikkutarkaksi visuaaliseksi kertomukseksi, jossa jokainen yksityiskohta on piirulleen tarkasti kohdallaan. Esitetyt oliot ovat epätodellisia hänen puhtaan mielikuvituksesta syntyneitä ilmauksia.

Taidemaalarin ensimmäinen teos valmistui Lontooseen vuonna 2013, jonka jälkeen hän on julkaissut seinämaaluksiaan Uudessa-Seelannissa, Tunisiassa ja Torontossa Kanadassa. Hän on monesti toiminut johtavien muraalimaalareiden kanssa yhteistyössä. Oslossa oleva teos Elysium on kaupungin keskustassa Christian Kroghs gatella Hausmanns gaten kulmassa, lähellä Oslon erästä suurinta hostellia Asker Hostelia.

Elysium (2017)

Christian Kroghs gate 28, Vestra Grünerløkka

Thorvald Meyers gate ja Norde gata

Heia on ollut grafiittitaiteilija yli 25 vuotta ja häntä pidetään suomalaisen Egsin tavoin yhtenä Euroopan tunnetuimpana alansa taiteilijana. Viime aikoina hän on työskennellyt lasten, nuorten ja aikuisten kanssa uskoen siihen, että maailmasta on mahdollista saada parempi paikka, kun elinympäristöä kaunistetaan värein yhdessä. Grafiittien avulla hän toivoo lisäävänsä ihmisten tietämystä grafiiteista omana taidemuotona samaan aikaan, kun niiden avulla voidaan vähentää niihin liitettyjä stereotypioita.

Knut on kotoisin Oslosta, ja hän työskentelee grafiittitaiteen asiantuntijana ja taiteilijana eri genreissä sekä medioissa. Hänelle on tyypillistä siirtää yksityiskohtaiset piirroksensa suurempiin pintoihin seiniin ja muille alustoille ja niiden teemoina on kuvata jokapäiväistä kaupunkielämää ja ihmisiä Oslossa. Heia ja Knut kuvaa vanhan työväenluokkaisen kaupunginosan paikallista työväenkulttuuria.

Heia og Knut (2021)

Thorv. Meyers gate 83; Grünerløkka

Schous´n muinaisen oluttehtaan portilla Thorv. Meyersin kadun suunnalta voimme nähdä sydämellisen laskuvarjohyppääjän/vuorikiipeilijän, tai Rebell-pubin sisäänkäynnin päädyssä pilvisen vuonomaiseman.

Thorv. Meyers gate 53 ja
Thorv. Meyers gate 56b, Grünerløkka

Zed1:n kantakaupungin muraali Grünerløkkassa sijaitsee Norde gatella, ja itse teos jakautuu useaksi yksittäiseksi kokonaisuudeksi samassa asuintalon porttikongissa. Kuvat ovat tekijälleen ominaisia pallopäisiä ihmishahmoja ja toisella pitkällä seinällä surrealistisesti venytetty tiikeri vakoisine lenkkareineen punaisine pukuineen, puissa killuvat punaiset hedelmät ja ihmiskasvoiset kuunaamat.

Norde gate 17b

Seinä- ja grafiittitaide on kotiutunut Norjaan ja paljastavan erinomaisesti sen pääkaupunkiin. Virallisten julkaisujen lisäksi löytyy paljon epävirallisia, luvattomia maalauksia, suurin osa grafiitteja. Tässä esitetty on vain murto-osa koko kaupungin kuvituksista, lähinnä minun kotini lähistön alueiden töitä.

Lukjanovan ja Stenbergin lisäksi kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia muraali- ja grafiittitaiteilijoita on viime vuoden Løkka-Lykken grafiittitaiteilija EGS sekä Jussi TwoSeven, jonka The Grey Wolf (2017) Maridalsveienillä sittemmin valitettavasti vandalisoitiin täysin.