10 KVADRATURENIN PATSASTA, JA VÄHÄN YLIKIN
Teksti ja kuvat: Miika T. Meijer
Oslo on satojen patsaiden ja lukemattomien suihkulähteiden kaupunki. Yksi tehokas tapa tutustua paikalliseen arkkitehtuuriin, historiaan, kulttuuriin ja nykypäivään on suunnitella etukäteen kävelykierros. Aurinkoisena, ei tukahduttavan kuumana päivänä on mukava kierrellä kaupungin kortteleita ja saada samalla annos päivittäistä hyötyliikuntaa.
Akershusin linnoituksen lähistöllä on arkkitehtuurisesti mielenkiintoisia rakennuksia useiden vuosisatojen ajalta. Kaupunginosan ja -alueen skulpturistiikka on vähintään yhtä kiinnostavaa ja puhuttelevaa.
Liikumme meille jo tutulla alueella. Aloitamme kierroksen Akershusin linnoituksen aukiolta ja viimeinen kohteemme on suihkulähde Christiania torvilla.
Aika: 30 - 35 minuuttia
⌘ Akershus festnings plass
Linnoituksen aukion päädyssä linnoituksen itäistä muuria vastapäätä Kongens gaten varrella on sodan 1940 - 1945 uhrien muistolle omistettu Gunnar T. Janssonin (1901 - 1983) veistosryhmä. Virallisen nimen lisäksi muistomerkkiä kutsutaan myös Akershusin linnoituksen kansalliseksi muistomerkiksi (Nasjonalmonumentet på Akershus festning) tai Kansallismuistomerkiksi (Nasjonalmonumentet). Teoksen työnimi oli Vene ja taistelu (Båten og brottet). Se esittää alastonta naista ja miestä, ja huomiota herättävää on, että nainen on kaksi kertaa suurempi kuin mies. Nais- ja mieshahmon takana on pystyasennossa holvattu vene.
Voitettuaan vuonna 1957 sodan uhrien muistoksi järjestetyn muistomerkkikilpailun Janson kehitti ideaansa patsaasta koko 1960-luvun ajan. Pronssiveistos valettiin Norjassa ja Ruotsissa ja pystytettiin Linnoituksen aukiolle vuonna 1969. Viimein veistoskokonaisuus paljastettiin kruununprinssi Haraldin toimesta vapautuksen 25. vuotispäivänä 8.5.1970. Teosta pidetään Gunnar T. Jansonin pääteoksena.
GLORY, GLORY WITH CRUTCHES
⌘ Akershus festnings plass
Teos esittää kainalosauvoilla konkkaavaa sodasta palaavaa ja sodan kärsimyksiä kokenutta naista. Piirteettömät, miltei kätkössä olevat kasvot kuvastavat vallitsevan tilanteen peittelemättömästi. Naisella on selässään raskas rinkka matkatavaroita ikään kuin korostaen hänen kokemaansa henkistä ja ruumiillista rasitusta. Nainen voisi olla kuin kuka tahansa meistä. Hänen vammansa ovat monet… syvät…Ehkä kaikki ei edes ole selvästi näkyvissä.
Laura Fordin (s. 1961 Walesissa) töitä on tulkittu fantasioina: ne ovat joskus katkeransuloisia, ne ovat uhkaavia, jossa uhkaavuus sekoittuu inhimilliseen hellyyteen. Hänen teoksensa ovat intensiivisiä ja leikkisiä, täynnä inhimillisten tunteiden syvyyttä.
Taiteilija on kansainvälisesti tunnettu taiteilija, joka on saanut koulutuksensa Bath School of Artista Somersetissä.
⌘ Akershus festnings plass (Kirkegata)
Ottar Espeland (1913 - 1994) oli tunnettu norjalainen kuvanveistäjä, joka on hankkinut maineensa muun muassa kuninkaita, kuten Olav V:tä ja Haakon VII:tä esittävillä patsaillaan. Hänen Otto Rugestä tekemänsä veistos sijaitsee Akershusin linnoituksen aukiolla. Otto Ruge oli Norjan puolustusvoimien ylikomentaja vuonna 1940, jolloin hän jäi natsien sotavangiksi ja oli vangittuna aina sodan päättymiseen vuoteen 1945 saakka.
Veistos pystytetiin Grev Wedels plassille vuonna 1982, mutta sen siirrettiin vuonna 1991 nykyiselle paikalleen.
EDVARD GRIEG
⌘ Grev Wedels plass 2
Marit Wiklund (s. 1948) on tromsalainen kuvanveistäjä ja kuvittaja. Hän opiskeli Statens kunstademissa (Valtion kuvataideakatemia), ja hän valmistui vuonna 1970.
Hänen töitään tunnetaan laajalla alueella Norjassa. Grev Wedels plassilla oleva Norjan kansallissäveltäjän Egvard Griegin patsas on paljastettu vuonna 1993. Teos sijaitsee entisen vapaamuurareiden (Gamle Logen) rakennuksen edessä, Glacisgata 1:n kulmassa.
Wilkundilla on muitakin töitä Oslossa, yksi niistä - Utferdstrang (1989) - on jopa melko lähellä Aker Bryggellä.
HANNE PÅ STRANDEN (Hanna rannalla)
⌘ Grev Wedels park
Hanne på stranden on Skule Waskvikin (1927 - 2018) alastonta naista esittävä työ. Se on niin sanotusti melko perinteinen pronssipatsas - kursailemattoman eroottinen, jopa korostuneen seksuaalinen.
Tämä veistos paljastettiin Grev Wedelin puiston kulmalla vuonna 1992. Toinen samaa aihetta kuvaava Hanne löytyy Skienista Westmarkista Etelä-Norjasta.
Tekijän veistoksia tunnetaan muuallakin Oslossa. Melko lähellä Grev Wedelin puiston Hannaa on toinen naisaiheinen työ, Aker Bryggen Kvinnen på bryggen (1991).
Seuraavat kohteet ovat Riviersredetillä. Kierrämme Grev Wedels plassilta Dronnings gatalle ja käännymme seuraavasta kulmasta oikealle Bankplassen suuntaan.
LYTTENDE (Kuuntelija)
⌘ Riviersredet, Bankplassen
Norges Bank investoi vuonna 2015 kahteen Isván Lisztesin (s. 1942) teokseen ja sijoitti ne Kvadraturenissa olevalle pääkonttorin kortteliin. Pankki tiedotti, että tällä se pyrkii lähentämään taiteen ja sijoitustoiminnan välistä vastakohtaisuutta. On tarpeen luoda turvallisuutta. Polarisoituvassa maailmassa taiteella voisi olla oma tehtävänsä turvallisuuden vahvistamiseksi.
Ehkä Lyttendeä on pidettävä symbolina tällaisen turvallisuuden tunteen tavoittelusta. Taide on kaikkina aikoina vuorovaikutuksessa omaan aikansa ja vuorovaikutuksessa valtavirtauksien kanssa... Ehkä katukivetyksen pää, joka on aistivinaan näkymättömiä, mutta meille katsojana kuvattavia ääniaaltoja, on oiva tulkinta tästä. Levolliset kasvot muistuttavat kieltämättä Buddhaa... Tai egyptiläisten veistosten päitä...
Kivetyksellä näkyvät ääniaallot muistuttavat veden aaltoliikettä, ja viime kädessähän ääni kulkee välittäjäaineessa, ilmassa näkymättömissä pitkinä tai lyhyinä aaltoina samanlaisten fysikaalisten liikelakien mukaisesti.
Kaikesta huolimatta veistos on omaa tyyppiään. Sukupuoleltaan ehkä mies, ehkä nainen... Ehkä monisukupuolinen, tai jotain siltä väliltä "En halua sanoa" -tyyppiä? Eihän elämää ajatellen sillä pitäisi olla mitään merkitystä, että mieskö vai nainenko... Vai jotain muuta, eihän?
MANN MED LITEN HÅNDBEVELSE
(Miehen huomaamaton kädenliike)
⌘ Riviersredet, Bankplassen
Mann med liten håndbevegelse on toinen Lisztesin teoksista. Veistosryhmä sijaitsee Rivierstredetin Banksplassen kulmalla. Kaksi (alun perin kolme) sokkelilla seisovaa pronssihahmoa tervehtii kasvotusten tulijaa tämän saapuessa jalkakäytävälle länsipuolelta. Nyt tavoittamme heidät selkäpuolelta.
Veistosryhmän hahmot ovat eri asennoissa. On sanottu, että kävellessään hitaasti niiden ohi kulkija saattaa kokea sarjakuvamaisen tunteen kuin elokuvien "stop-motionin". Liikkeessä syntynyt vaikutelma on ikään kuin hahmot itse liikkuisivat kummankin veistoksen käden liikkeen viestittäessä eri tavoin.
Taidehistoriassa liikkuvalla kädellä/käden liikkeellä on pitkät perinteet. Sillä on viestitetty eri asioita kulloisessakin ympäristössä. Rivestredetin veistosten liikkeet voidaan ymmärtää yrityksenä käydä hiljaista dialogia muuttuvan ympäristön kanssa. Veistokset ovat tyyliteltyjä ja kurinalaisen sommiteltuja. Yhdessä ne antavat "vaikutelman erilaisista ajan kokemuksista, jotka kulkevat käsi kädessä kokemustemme kanssa".
Ennen nykyistä sijoituspaikkaansa sekä Mann med liten håndvegelse että Lyttende olivat osa István Lisztesin Vigelandin museon näyttelyä 2.5. - 20.5.2007.
István opiskeli Budapestin taideakatemiassa vuosina 1962 - 1969 ja Budapestin yliopistossa filosofian ja estetiikan opintoja 1970-luvun alussa. Vuosina 1996 - 2002 hän oli kuvanveiston professorina Norjan kuvataideakatemiassa Oslossa. Hänellä on ollut lukuisia taidenäyttelyjä eri puolilla Norjaa ja hänen töitään on julkaistu useissa norjalaisissa kaupungeissa ja museoissa.
PS. PÄIVITYS 22.10.2024: Kolmas mies on palannut alustalleen Rivierstredetille.
⌘ Bankplasen, Café Engebret
Veistos Johannes Brunista, jonka tekijä on Brynjulf Berslien (1830 - 1898), on vuodelta 1894, mutta se pystytettiin nykyiselle paikalleen vasta vuonna 1902. Teos rahoitettiin Kansallisteatterin yksityisesti kerätyillä varoilla. Sitä pidettiin kauan teatterin varastossa ja paljastettiin mainittuna vuonna Café Engebretin edessä Bankplassenilla, sillä Brun oli Christianian teatterin (Christiania Theatret) vakinäyttelijä suuren osan elämästään. Christianian teatteri oli Kristianian "pääteatteri" vuoteen 1899 asti ennen kuin Nationaltheatret avattiin. Teatteri sijaitsi Banksplassenilla.
Brun oli opiskellut litografiaa ja hän osoittautui taitavaksi piirtäjäksi jo nuorena. Hän aloitti näyttelijäuransa Bergenissä ja vuonna 1850 hän esiintyi vaimonsa Louisen kanssa Kööpenhaminan Den vægelsindedessä esittäen Ludvig Holbergin näytelmiä. Melko pian hän siirtyi Kristianiaan, jonka niminen Oslo siis oli vuoteen 1924 saakka.
Johannes Brun profiloitui Holmbergin näytelmien lisäksi erittäin karismaattisena ja vahvana Henrik Ibsenin, Molierin ja William Shakespearen tulkkina.
Brynjulf Bergslien oli muun muassa Gustav Vigelandin opettaja ja opetti kuninkaallisessa taidekoulussa vuodesta 1896 kuolemaansa saakka.
SITTENDE PIKE MED HODETELEFON
⌘ Bankplasen, Café Engebret
Marit Kroghin (s. 1945) Sittende pike med hodetelefon - et bilde op vår tid on nimensä mukaan "nykyajalle tyypille teos". Metallinen tyttö istuu graniittikappaleiden päällä, joka on myös julkinen penkki, jolle ohikulkija voi halutessaan istua. Teos muodostaa samalla katubarrikaadin, joka hankaloittaa jalankulkijan esteetöntä liikkumista Engebertin kahvilan kohdalla. Ehkä tulijaa houkutellaankin istumaan alas hetkeksi.
Tyttö esitetään erittäin rentona ja hänen edessään lojuu kännykkä. Meidän annetaan ymmärtää, että hän kuuntelee jotain, sillä hänellä on päässään korvakuulokkeet. Niitä ei kuitenkaan ole yhdistetty puhelimeen piuhalla. Ovatko kuulokkeet siis langattomat? Se, että paikka on yksi rahatalouden pääkeskuksia, antaa erityisen näkökulman ja pistää pohtimaan pronssitytön olemusta.
Ehkä kuulokkeita ei ole ollenkaan kytketty kännykkään. Ikään kuin tyttö olisi täysin ulkopuolinen olematta yhteydessä sen paremmin maassa lojuvaan kännykkäänsä kuin ulkoiseen maailmaan. Ehkä Krohg on halunnut tarkastella hektistä aikaamme ja yhteyttämme ulkoiseen maailmaan tytön muodossa. Tämä ei seuraa valtavirtaa, mutta nykyihmisen ristiriita suhteessa aikaan ja sen mukanaan tuomiin muutospaineisiin saa modernin ihmisen tuntemaan itsensä usein hyvin riittämättömäksi.
Banksplassilla yksin istuva tyttö edustaa sen sijaan muunlaista asennetta. Hän nojaa päätään levollisesti oikeaa kämmentään vasten paljastaen samalla nuorekkaan laiskanpuoleisuutensa… Ehkä siten ”aikamme kuva” tulee viimein ainakin jollain muodoin kaikkien aikojen kuva?
DEN RØDE PRIKK (Punainen piste)
⌘ Kongens gate 3
Teos on sveitsiläisen korutaiteilijan Otto Künzin katutaideteos vuodelta 1996. Sen alkujuuri ajoittuu hänen vuoden 1996 ensimmäiseen Oslossa järjestettyyn taidenäyttelyyn Drei Birken im Schnee (Kolme lumista koivua) Ram Gallerissa, joka tuolloin sijaitsi Kongens gatella rakennuksen III. kerroksessa.
Punainen piste symboloi yleistä käytäntöä maailman taidegallerioissa. Punaisella pisteellä merkitään taideteos, joka on myyty. Piste sijoitetaan tavallisesti välittömästi myydyn taideteoksen viereen seinälle tai jollekin muulle pinnalle. Krünz on kertonut, että hänen tarkoituksenaan oli alkujaan kiinnittää teos jokaiseen paikkaan, jossa hänen taidettaan on ollut esillä ja on myyty. Teos on myös tekijänsä tavaramerkki, sillä hän käyttänyt samaa ideaa lukuisissa tekemissään rintakoruissaan tai muussa korutaiteessaan pohtiessaan viime kädessä sitä, mikä on asiakkaan ja kulloisenkin taideteoksen välinen suhde. Kaiken kaikkiaan teoksesta - samoin kuin kaikista muista vastaavista työstä - on tullut hänen tunnusmerkkinsä. Sillä hän on halunnut markkeerata ajatusta taiteestaan galleristisena, mutta myytynä työnä.
Otto Künz on vuonna 1948 syntynyt kansainvälisesti tunnettu, nykyään Münchenissä asuva korutaiteilija. Hän itse on todennut, että korutaide hänelle on väline, joka kertoo kieltämättä siihen liittyvästä taloudellisesta arvosta, mutta myös identiteettiin luomiseen ja esittämiseen liittyvistä arvoista. Hän on mieltynyt konseptuaalisuuteen ja hänen töitään on tulkittu paitsi humoristisina, mutta myös kriittisinä kannanottoina taiteen taloudellisesta hyödyntavoittelusta, koruista pelkästään myyntiartikkeleina ja niiden omistajista pelkästään potentiaalisina asiakkaina.
Ehkä Den røda prikk olisi nähtävä taiteilijan piilopiruiluna siitä, että alkuperäinen Ram Galleria on nyt myyty ja hänen tulisi saada ostettua kyseinen galleria itselleen? Vuoden 1996 jälkeen Ram Gelleria sijaitsi vuoteen 2019 Grünerløkkassa, kunnes se siirrettiin nykyiselle paikalleen Kongens gate 15:een.
BYGNINGSINTERGRERT SKULPTUR
⌘ Kongens gate 21
Oslon lennätintalo, kaupungintalon suunnittelijoiden, arkkitehtien Arnstein Arnebergsin ja Magnus Poulssonsin Telegraph valmistui vuonna 1924 ja sitä on pidetty yhtenä kaupungin kauneimmista monumentaalisista rakennuksista. Reilu 40 vuotta myöhemmin vuonna 1967 valmistui sen moderni laajennusosa Installasjosbygningen arkkitehdin Nils Holterin suunnittelemana. Yhdessä rakennukset muodostavat kokonaisen korttelin alueelta kaksi itsenäistä, mutta toisiaan täydentävää arkkitehtonisesti ainutlaatuista rakennuskokonaisuutta. Entisen lennätinlaitoksen tilat ulottuvat Kongens gate - Prinsens gate - Vedre Slottsgate - Tollbogatalle.
Finn Christensenen (1920 - 2009) työ on geometrinen veistos, ja kieltämättä se on niin taitavasti sovitettu itse Installasjosbygningeniin Nedre Slottsgaten ja Tollbugaten kulmassa, ettei sitä välttämättä aivan heti erota, jos ei tiedä sitä etsiä. Sekä kuvanveistäjä että arkkitehti Holter saivat luvan leikata rakennuksen kulmapalan pois saadakseen paikan uudelle taideteokselle.
Finn Christensen sai tehtäväkseen luoda teoksen, joka vastaisi uuden rakennuksen arkkitehtonisia ratkaisuja ja olisi sulassa sopusoinnussa rakennuksen kanssa. Hänen geometrinen ilmaisunsa sai siten muotonsa sopien hyvin moderniin arkkitehtoniseen tyyliin. Suorakaiteen muotoisista paloista koostuva teos seisoo kulmassa yksinkertaisella alustalla ja se muodostaa oman pienen ja hillityn osan massiivisessa rakennuksessa. Tavallaan 1960-luvun loppupuolen moderni työ täydentää talon hieman omalaatuisten kulmapilareiden muotokieltä.
Finn Christensen oli norjalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä, ja hän aloitti uransa 1940 - 1950-luvun vaihteessa ilmaisten aluksi itseään "naturalistisen visuaalisesti". Myöhemmin 1960- ja 1970-luvuilla hänen ilmaisunsa kehittyi abstraktimpaan suuntaan hänen yhdistäessään geometrisia ja orgaanisia muotoja toisiinsa. Hänen oli saanut laaja-alaisen ja monipuolisen koulutuksen useassa Oslon taideoppilaitoksessa 1940-luvulla.
Christensenin julkisia ja yksityisteoksia löytyy Oslon museoiden ja julkisten rakennusten lisäksi skandinaavisista museiosta (esimerkiksi Tukholman kansallismuseo ja Kööpenhaminan Statens Museum for Kunst) sekä MoMA:sta New Yorkissa.
(Øvre Slottsgaten veistokset)
⌘ Øvre Slottsgate 4 - 6
Kadulla olevat taideteokset ovat lainassa. Ne tuodaan esitteille määräajaksi, kunnes ne sijoitetaan pysyvämpään paikkaan. Tällä hetkellä kadulla on viisi vuonna 2023 julkaistua teosta. Teokset ovat väliaikaiskohteessaan vuoteen 2024 asti.
Kadun teosnäyttelyä ylläpitää ja suojelee Norjan kuvanveistäjäliitto (Norsk Billedhoggerforening) ja Oslon kulttuurivirasto (Kulturetaten) yhteistyössä Oslon ympäristöviraston (Bymiljøetaten) kanssa. Katu avattiin taiteelle elokuussa 2019, kun se oli muutettu autottomaksi kävelykaduksi. Kaupunki on antanut tuotantovarojen taiteilijoiden käyttöön. Esitetyt veistokset liittyvät tavalla tai toisella Oslon kaupunkitilaan.
Taide - kävelykatu alkaa Christiania Torvesta päättyen Prinsensgatelle Egettorgetilla. Prinsensgaten ja Tollbugatan välinen osuus on varustettu arkkitehdin suunnittelemilla julkisilla penkeillä ja sinne on istutettu erilaisia kasveja ja puita sekä sijoitettu 5 veistosta.
12. INGRID SOLVIK (2023)
DU MÅ IKKE SOVE (Ei ole lupa nukkua)
Du må ikke sovan syntyhistoria pohjautuu Oslon kaupungin vuonna 2013 rajauksista hankaloittaa kodittomien pakolaisten yöpymistä julkisissa tiloissa. ”Vihamielisen arkkitehtuurin” toimenpiteillä estettiin väliaikainen majoittuminen, kun julkisilla paikoilla olevat penkit korvattiin yksittäisillä käsinojallisilla tuoleilla. Päädyttiin jopa siihen, että portaita tai muita makaamiseen soveltuvia pintoja varustettiin piikein tai estävin pallon, jotta nukkuminen niillä olisi mahdotonta.
Teos on kolmen muovimateriaalista vuoratun ”kansituolin” kokonaisuus. Matemaattisesti niitä on kolme, mutta todellisuudessa niihin mahtuu vain 1,5 keskikokoista (aikuista) ihmistä.
Solvikin teoksen paradoksi on ilmeinen. Todellisiin käsinojallisiin puupenkkeihin verrattuna esitetyt makuusijat ovat jopa mukavan tuntuisia. Mutta sinun ei ole sallittu nukkua niillä. Jokaisessa vuoteessa on brodeerattu ihmishahmo. Niillä taiteilija on halunnut korostaa kodittomien pakolaisten kokemuksia yöpymisestä julkisilla paikoilla. Teoksen motiivit ovat heidän omasta elämästään, ja jokaisella vuodepaikalla on kokonaisteema: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
MEGASIZE # 2 - ANNE SMITH
Tammisen veistoksen mallina on ollut todellinen henkilö, Anne Britt. Mittakaavaan 1 : 1,5 muotoiltu puuveistos on muokattu ja veistetty moottorisahalla, hiomakoneilla ja puunkarstausvälineillä. Lopuksi se on maalattu pellavaöljymaalilla.
Teos edustaa niin sanotusti tavallista naista, joka elää jokapäiväisen elämänsä keskellä. Teoksen tyyli on klassinen: veistos seisoo kontrapostaalisessa asennossa, toisin sanoen ruumiinpaino on painottunut yhdelle jalalle. Ilmaisutapahan on melko tavallinen klassisissa kreikkalaisessa skulpturistiikassa.
Gisle Harr keskittyy kuvaamaan veistoksillaan tavallisia ihmisiä jokapäiväisessä elämässään. Hänelle he ovat tärkeimpiä kuvauskohteita kaikessa elämänsä näkymättömyydessä vailla kuuluisuutta ja sosiaalista valta-asemaa. Juuri heidän tavanomaisuutensa korostuu vastakohtaisesti Gislen liioittelevan monumentaalisissa teoksissa. Juuri sen kautta heidänkin on mahdollista saavuttaa arjen kuuluisuutta.
SJOKK (Järkytys = Tyrmistys)
Aleksander Stavin töiden on todettu edustavan luonnon ja kulttuurihistorian johdonmukaista tutkimista. Teknisyyden ja digitaalisuuden vaatimukset täyttämänä nykyaikana voi tuntua entistä tärkeämmältä, mutta entistä haastavammalta saada yhteys luontoon ja ympäröivään miljööseen.
Puu on luonteva materiaali tekijälle kuvattaessa luontoa. Sjokk on puuveistos, joka on syntynyt oikeasta luonnonilmiöstä. Se on koivua, jonka pinnan iskenyt salama poltti mustaksi karrelle kesällä 2023 Hadelandissa. Salamanisku jätti selkeät jäljet siihen. Taiteilija on vahvistanut hiiltynyttä pintaa polttimella. Joidenkin mielestä teos välittää pelottavaa kauneutta, joka löytyy luonnon omasta tuhovoimasta. Tuli on aina aiheuttanut pelkoa ihmisessä ja tunnetusti hallitsemattomana se on huono renki ja aina mahdoton isäntä.
Stavin tarkoituksena on tarjota yleisölle elämyksiä, jotka herättävät kiinnostusta, kunnioitusta ja rakkautta luontoa kohtaan. Luonnon puolesta kritisoivat väittävät ihmisen vieraantuneen luonnosta ja jatkuva uutisointi luonnon katastrofeista ja ilmastonmuutoksesta ovat syventäneet monen ahdistusta tulevaisuudesta ja maailmasta.
Olemme muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen ja ekologisten kriisien keskellä. Omalla tavallaan Stavin teokset herättävät meissä kysymyksiä ja asenteita yhteiskunnan ja sivilisaation kehittymisestä.
HESTEBARRIKADE (Hevossulku)
Vibeke Tandbergin "Hevossulku" on viiden
hevosen pään kokonaisuus, jonka kahden elementin yhdistelmä näkyy vielä tämän
päivän Oslon katukuvassa. Toinen on ratsupoliisit hevosineen, toinen
kaupungissa esteinä olevat betoniporsaat ja muut esteet. Kummankin tehtävänä on
suojella tavalla tai toisella kaupunkilaisten elämää. Hyvänä tosielämän
tapahtumina maailmalla ovat niin sanottuna köyhän miehen terrorismina tapahtuneet terroristi-iskut, kun väkijoukkoon on ajettu
autolla aiheuttaen näin melko yksinkertaisin keinoin yleistä pelkoa.
Euroopan ja Yhdysvaltojen tapahtumien ja vuoden
2017 Tukholman keskustan terrori-iskun jälkeen Oslon kunta on yhteystyössä Norjan
poliisin turvallisuuspalvelun (PST) kanssa varustanut kaupungin
turvatoimina 800 kg betoni- ja valurautasulkuja, joista monet on naamioitu
kukkalaatikoiksi esteettisistä syistä.
Teoksella viittaan symbolisesti myös vuoden 1978 vappuyön tapahtumiin. Ratsupoliisi (Rytterkopset) sai osakseen vihaa ja halveksuntaa hajottaessaan nuorisojoukkoja mielenosoituksessa, joissa osoitettiin mieltä poliisien toimintaa vastaan. Tilanne kärjistyi mellakoinniksi, jonka poliisien ratsuväki tukahdutti voimakeinoin. Tekijä on halunnut tuoda ”Hevossulussa” esille ajatuksen, että meidän on vältettävä ilkivaltaa, voimankäyttöä ja muuta väkivaltaa kaikesta huolimatta.
WHAT MONEY CAN BUY
Yamile Calderonin "Mitä rahalla saa?" perustuu hänen Narcos & Homes -nimiseen valokuvaprojektiinsa, joka perustui erääseen tapahtumaan poliisin, oikeuslaitosviranomaisten ja alamaailman välillä. Teoksen esikuvana on italialaisen Ciambolognan renesanssiteos Sabinattarien raiskaus (Modello del Ratto delle Sabine). Calderonin teos kuvaa kultaista pöytää, joka on koristeltu pienillä veistoksilla.
Taiteilijan mukaan What Money Can Buy tutkii "klassista ja uusklassista estetiikkaa", jota kolumbialaiset "huumeparonit (narcos), diktaattorit ja rikkaat maanomistajat käyttävät hyväkseen statussymboleinaan". Kun teos julkaistiin viime vuonna, sen julkistamispaikka herätti keskustelua siitä, että paikka on luksuskauppojen alueella. Keskustelun keskiössä on ollut norjalaisen yhteiskunnan vaurastuminen ja "hyvä maku" taiteellisessa ilmaisussa.
Calderon on kertonut, että hänen alkuperäinen valokuvasarjansa herätti mediassa vääränlaisia tulkintoja tai kuvauksia huumeparonien ja heidän perheidensä ylellisyydestä ja hyvinvoinnista. Takavarikoitujen kotien varustusta kuvattiin liioitellen ja niiden perusteella haluttiin vahvistaa myyttejä marmorikylpyhuoneista kultaisine lavuaareineen. Todellisuudessa huoneet oli varustettu kuparisilla ja muovisilla jäljitelmillä. Tästä syystä teoksen materiaalina on käytetty epoksia ja lasikuitua, ja ne on maalattu kultamaalilla tai valkoisella maalilla muistuttamaan marmoria.
Taiteilija on syntynyt vuonna 1973 Kolumbiassa ja hän on opiskellut monissa norjalaisissa taidekouluissa.
⌘ Christiania torv
Oslon vanhimmat säilyneet rakennukset ovat Christian torvetilla ja pitkin Rådhusgatea. Christian torvetin aukio oli kaupungin poliittinen, siviili- ja kaupallinen keskus ensimmäiset sata vuotta vuodesta 1624 jälkeen.
Vuonna 1994 sen keskellä avattiin muistomerkki, suihkulähde, jota koristaa pronssinen käsi. Teos on tekijänsä tärkeimpiä töitä. Wenche Gulbransen on syntynyt Oslossa vuonna 1947 ja on omistautunut kuvittajana ja kuvanveistäjänä. Hän toimi pitkään kuvataiteen opettajana ja on arvoltaan professori. Vuosina 2008 - 2011 hän oli Kunstnerforbundetin (Norjan taiteilijaliitto) puheenjohtaja.
Gulbransen on ollut aviossa István Lisztesin kanssa vuodesta 1970.
Reitti
Kartta: M. T. Meijer (https://openstreetmap.org)
Lähteet
Kommentit