AKERSHUS FESTNING (Akershusin linnoitus)
KAUPUNKIKÄVELY 3
Akershus festing tai Akershus festing og slott, Akershusin linnoitus on Oslonvuonon rannalla sijaitseva puolustusjärjestelmä. Sitä alettiin rakentaa sydänkeskiajalla. Perustamisvuodeksi mainitaan tavallisesti noin vuosi 1299. Oslon kaupunki paloi miltei maantasalle vuonna 1624, mikä antoi kuningas Christianille aiheen siirtää hallinto- ja keskeiset viranomaistoiminnot linnoitukseen. Kuningas muutti kaupungin nimen Christianiaksi.
Akershusin linnoitus on samalla tapaa puolustusjärjestelmä kuin vaikkapa Suomenlinna. Ratkaisevana erona on se, että Akershusin linnoitus on kiinteästi osa kaupungin ydinaluetta eikä saari tai useita saaria toisin kuin Suomenlinna. Suomenlinna on sitä paitsi huomattavasti myöhemmin rakennettu sotilaspuolustusjärjestelmä.
Tänään alue on suosittu museo- ja ulkoilukohde sekä ajanviettopaikka. Aikaa alueella voi viettää ulkoilmassa eri aktiviteetein. Akershusin linnoituksessa järjestetään monenlaista kulttuuritoimintaa taidenäyttelyistä ulkoilmateatteriin, teatterista musiikkiesityksiin, ja sillä on tärkeä ei vain kansallinen ja kulttuurinen vaan myös historiallinen merkitys monille norjalaisille.
Linnoitusta on kunnostettu viime aikoihin saakka. Ennen vuotta 2017 vuotuinen kävijämäärä oli noin 1 miljoona.
Linnoituksen pääportit ovat auki joka päivä klo 6 - 21 ja sivuportit klo 7 - 18. Linnoitusalueelle pääsee Kirkegatan puolelta puolustusvoimien valvontapisteen kautta Festningspalssille. Vierailukeskus (Besøkssentret) on auki arkisin ja pyhäisin toukokuusta elokuun loppuun klo 10 - 17 ja syyskuusta huhtikuun loppuun klo 10 - 16.
Tässä ehdotettu reitti alkaa linnoituksen itäpuoleiselta sivulta Kongens gaten puoleisen pääportin sisäänkäynnin kautta. Kierokseen kuluva aika: noin 55 - 60 minuuttia.
1. Linnoitusaukio (Festningsplass)
Aukio on ollut kuninkaallinen kunnianosoituspaikka vuodesta 1648 asti, jolloin paikalla järjestettiin Tanska - Norjan kuninkaan Fredrik III:n (hallitsijana 1648 - 1670) mittavat kruunajaiset. Norjassa oli ollut tapana kunnioittaa Tanskan kuninkaita jo sadan vuoden ajan valtioiden välisten sopimusten mukaan. Muistopäivää vietetään 24.8.
Linnoitusaukiolla järjestetään nykyään kuninkaille ja valtionpäämiehille suunnattuja kunnianosoituksia sekä paraateja ja muita sotilaallisia tai valtiollisia tapahtumia.
2. Linnoituksen portti ja laskusilta (Vindebroen og festningsporten)
Ajat 1600-luvulla olivat levottomia Pohjolassa. Linnoitusta oli alettu rakentaa jo 1200 luvulla ja vuoteen 1620 mennessä idänpuoleiseen muuriin oli jyrsitty suuri kulkuaukko, mutta se muurattiin umpeen sodan pelossa kaupungin siirron jälkeen vuonna 1624. Vasta 200 vuotta myöhemmin 1850-luvulla paikalle rakennettiin uusi laskusilta hisseineen, joka oli porttirakennuksen sisällä. Hissistä on säilynyt joitakin osia pohjoispuolella. Kun Kongens gate valmistui 1910-luvun loppupuolella, sillan nykyinen penger vedettiin nykyiselle paikalleen.
3. Päävartija (Hovedvakten) ja 4. Vankilanjohtajan talo (Fengelsdirektørens bolig)
Michael von Sundt plassilla (Michael von Sundtin aukio) sijaitseva rakennus oli alun perin yksikerroksinen lappi- eli olkikattoinen vartiotalo. Sisäänkäynnin kohdalla perusseinässä on kaiverrettuja Norjan vaakunaeläin leijonanpäänä. Myöhemmin rakennusta käytettiin myös linnoitusorjien vankilana. Vuonna 1855 talo uusittiin nykyiseen asuunsa. Nykyään talo on Akershusin linnoituksen vartiomaja ja puutarhamuseo.
Rakennuksen vieressä on alun perin vankilanjohtajan asuintaloksi valmistunut rakennus vuodelta 1856.
5. Kasarmi (Barakker)
Paikalla oli yrttitarha ainakin jo 1500-luvulla ja maininta puutarhasta löytyy 1580-luvun aikalaiskuvauksista. Puutarha säilyi muuttumattomana 1600-luvun loppuun saakka lukuun ottamatta joitakin uudistuksia, kuten uusien kylpytilojen rakentamista sekä peura-aitauksen ja kanihäkkien pystyttämistä. Niiden ohella paikalle rakennettiin myös ratsastusrata.
Nykyinen rakennus on valmistunut luultavasti useissa vaiheissa, ja vuodesta 1778 alkaen talo oli tyypillinen sotilasrakennus (kasarmi). Vuonna 1787 pohjoissiipeen valmistui vankilasellit. Norjalainen talonpoikaskapinallinen Christian J. Lofthus suoritti yhdessä niistä vankeusrangaistustaan 10 vuotta aina kuolemaansa asti vuonna 1797. Vuonna 1947 rakennus muutettiin toimistotiloiksi.
6. Munkin lammikko (Munks dam)
Vesiallas - Munkin lammikko - oli alkujaan luonnon lampi, josta vesi valui mereen. Lammet olivat luonnollinen osa keskiaikaisia linnoja ja linnoituksia. Alkuaan linnoitusta ympäröi vallihauta ja se oli osa linnoitukselle tyypillistä puolustusjärjestelmää. Akershusin linnoituksen lampi (ns. Velkommen til Festningsløypa) valmistui todennäköisesti nykyiselle paikalleen 1700-luvulla, mutta se otettiin käyttöön viimeistään 1800-luvulla. Nykyisten ulkoilualueiden kunnostamisen yhteydessä 1960-luvulla se otettiin uudelleen käyttöön. Toisinaan allas on ollut täynnä vettä.
7. Itäinen kehämuuri (Østre ringmur)
Keskiaikaiset linnat oli suojattu vahvoilla kehämuureilla. Akershusin linnoituksen muurit olivat melkein kolmen metrin paksuisia ja vähintään kahdeksan metrin korkuisia. Vaikka jotkut hyökkäävistä vihollisista pääsivät tunkeutumaan puolustusmuuriin yli, puolustajat pystyivät torneista ja muureilta lyömään hyökkääjät takaisin ja lopettamaan piirityksen.
8. Neitsyttorni (Jormfrutårnet)
Pääsy keskiaikaiseen linnaan tapahtui Neitsyttornin kautta. Kenties onnellisen sattuman kautta tornin makuuhuoneen kalusteet aina vuoteeseen asti on säilynyt, ja itse tornissa on säilynyt osia alkuperäisen portin aukosta, laskusillan järjestelmästä sekä kahdesta pienemmästä portista. Torni suljettiin 1550-luvulla ja sen tilalle rakennettiin nyttemmin suljettu portti, joka sijaitsee Stallgårdenin (Tallipiha) kohdalla. Torni on yksi linnoituksen vanhempia rakennuksia, sillä se on noin vuodelta 1300. Keskiajalla torni oli syvempi ja huomattavasti korkeampi kuin nykyisin.
9. Prinssi Karlin linnake (Prins Carls bastion)
Prinssi Karlin linnaketta alettiin rakentaa vuonna 1616 ja se valmistui 1650-luvulla. Sen länsisivu kulki kohti Munkin tornia. Samalla kun linnakkeen seinät valmistuivat, ne vahvistettiin kohottamalla niitä, minkä voi nähdä vielä tänään vaakasuorana linjana muurissa. Kuninkaanportin (Kongens port) ulkopuolelta on nähtävissä linnoituksen väliaikainen silta ja portti, jota käytettiin linnoituksen pääsisäänkäyntinä vuosina 1628 - 1653.
Myöhemmin linnakkeen sivustoille sijoitettiin "20 punnan" kenttätykkejä linnoituksen tulivoimaksi ja pitkänkantaman aseistuksi.
10. Munkin torni (Munks tårn)
Torni on nimetty tanskalaisen Christiern Munkin mukaan, joka oli Norjan kenraalikuvernööri (käskynhaltija) ja linnoituksen päällikkö vuodesta 1556. Munk puretutti aikaisemmin paikalla olleen vesitornin ja rakennutti sen tilalle uuden puolustustornin. Uuden tornin nimi oli aluksi Forborgenin uusi muuri (den nye Værn i Forborg) ja se valmistui vuonna 1599. Se oli kolmikerroksinen ja jokaisessa kerroksessa oli neljä tykkiä.
Valmistumisvuonna tornin länsimuurin viereen avattiin linnoituksen uusi portti, joka sai nimekseen Rautaportti (Jernporten). Sen 2,5 metriä leveästä värikkäästä kaaresta on säilynyt noin puolet.
Vuonna 1628 kattorakenteita muutettiin siten, että suojaava ulkokatto poistettiin ja kattotasanne muutettiin avoimeksi, jotta vihollista voitaisiin tulittaa helpommin avoimesta tilasta. Pohjoisen sääolosuhteissa ratkaisu osoittautui huonoksi, tornia suojaava aikaisempi välikatto vuoti ja sadevesi turmeli torniin varastoidun ruudin.
Nykyinen lyijyllä päällystetty teräväkärkinen katto valmistui vuonna 1691.
Legendan mukaan Munkin tornista olisi salainen maanalainen käytävä Oslonvuonossa Akershusin linnoituksen edessä sijaitsevaan pieneen saareen Hovedøyaan. Erään huhun mukaan tornissa väitetään kummitelleen. Päättömän tai naamioituneen kummituksen on nähty kierrelleen tornin ympärillä todennäköisesti viimeksi vuonna 1884.
Tornin vieressä etelään Oslonvuonossa meren suunnalle on osa linnoituksen puolustustykistöstä.
11. Tallitila (Stallgården)
Stallgården oli keskiaikainen linnoitettu etupiha. Ulkoseinien varrella sijaitsivat tärkeät talousrakennukset (panimo, teurastamo, leipomo, yms.), ja kuten paikan nimi paljastaa, linnoituksen tallit. Pieni punainen rakennus on vuosisatoja vanha kaivo, jonka tiilet on poltettu vuonolta kerätystä savesta. Muurien ulkopuolella olevasta lammesta saatiin johdettua maanalainen tunneli vesihuollon turvaamiseksi kaivoon. Vanha vesitunneli on säilynyt. Kehämuurissa on kaivon takana jälkiä luultavasti 1500-luvun puolivälissä käytössä olleesta portista.
12. Valaistusjärjestelmä (Lyssetting)
Linnoitus on näkyvällä, edustavalla paikalla. Pimeinä vuodenaikoina koko linnoitus valaistaan keinovaloin tarkoituksena saada koko linnoitus näyttämään mahdollisimman samanlaisena kuin päivänvalossa. Etelästä mereltä päin historiallinen kohde on erittäin näyttävä ympäri vuoden.
Kuva: Forsvarsbygg.no
Linnoituksen alueelle on pystytetty 184 valomastoa ja 243 valaisinta. Ne ulottuvat Kontraskjæretistä, eteläpuolen meren rannan ja sisälinnoituksen kautta aina Akerhusin linnalle saakka.
13. Patteritie (Batterveien)
1770-luvulla linnan länsisivustaa vahvistettiin uusilla muureilla ja niiden viereen varustettiin jalkaväen ampumaratoja. Patteritien mukulakivien keskilinja on käännetty, jotta hevosten olisi ollut tukevampi ote vetäessään raskaita kärryjä perässään mäkeä ylös. Porttien oviaukoissa on laajennusaukot siksi, että niiden kautta saatiin kuljetettua leveärunkoakselisia kanuunoja vaivattomammin.
14. Roomalainen linnake (Romerike bastion)
Roomalainen linnake, jota kutsuttiin myös Veghagenin valliksi, rakennettiin Kalmarin sodan aikana vuosina 1611 - 1613. Rakennelmat olivat aluksi puisia, mutta lopullinen harmaagraniittinen puolustusrakennelma valmistui vuosina 1640 - 1641.
15. Roomalainen siipi (Romeriksfløyen)
Tätä osaa linnoituksesta kutsutaan yleisesti Vedhageniksi. Pohjakerroksessa oli oletettavasti varastotiloja, joihin oli tehty kaksi ovellista porttia tarvikkeiden varastoimista ja uloskuljetusta varten. Roomalaista siipeä uudistettiin vuonna 1633, jolloin rakennuksen eteläosaan lisättiin kuninkaallinen keittiö. Rakennuksen toisessa kerroksessa oli kenraalikuvernöörin yksityistiloja, kuten yleiset oleskelutilat ja työhuoneet. Kansallisaktivistin ja kulttuurivaikuttajan Henrik Wergelandin toimisto sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa vuosina 1841 - 1845.
16. Knutin torni (Knutstårn)
Knutin tornin nimi johtuu Knut Alvssonista, joka oli Akershusin linnanherra lyhyen aikaa Kalmarin unionin lopulla vuosina 1497 - 1499. Rakennelma on noin vuodelta 1300 Haakon V:n valtakaudelta. Paikka on toiminut erillisenä sivutornina, ruutivarastona ja vankilana.
Knut Alvsson ryhtyi johtamaan norjalaista kapinaa Tanskan unionia vastaan ja sai surmansa väijytyksessä. Kuolemansa jälkeen hänet tuomittiin maanpetoksesta ja hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta torniin pelotteeksi ja varoitukseksi. Hänen maalliset jäännöksensä haudattiin vasta vuonna 1514 Christian II:n kruunajaisten yhteydessä.
1930-luvulla tehdyn restauraation yhteydessä tornin alueelta löydettiin kirjallisia viestejä 1800-luvulta. Viestit olivat linnoitustöitä ja linnoitusta korjanneiden työmiesten kirjoittamia Ruotsi - Norjan kuninkaan Karl XV:n ja Ranskan Napoleon III:n sekä 1860-luvulla tehtyjen kunnostustöiden ajalta.
17. Pohjoinen kehämuuri (Nodre ringmur)
1920-luvulla tehdyt arkeologiset tutkimukset osoittivat pohjoisen kehämuurin olleen ensimmäisiä 1290-luvulla valmistuneita linnoituksen osia. Siten se on Neitsyt tornin lailla yksi linnoituksen vanhimpia rakennelmia.
1300-luvulla linna (Akershus slott) oli hyvin suojattu vahvojen paksuudeltaan 3 metriä ja korkeudeltaan 8 metriä korkeilla muureilla. Kehämuuri oli tärkeä osa keskiaikaisen linnan puolustusjärjestelmää. Pohjoismuuri sijaitsi noin 5 metriä pohjoissiiven pohjoispuolella tarjoten erinomaisen suojan hyökkääjiä vastan. Linna on melko turvallisessa ja turvatussa paikassa ja sinne oli hankala tunkeutua jo siksi, että se oli rakennettu korkealle paikalle ja maaperänsä takia sen alle oli mahdotonta kaivaa salatunneleita. Muurit rakennettiin tarpeeksi korkeiksi, jotta piirittäjien olisi vaikeaa kiivetä niiden yli piiritystikkaiden avulla.
Knutintorni oli alun perin rakennettu sivutorniksi puolustajille estettäessä varsijousilla vihollishyökkäykset. Jos kuitenkin joku vihollisista pääsi muurin sisäpuolelle, hänet ajettiin satimeen kehämuurin ja pohjoissiiven väliin. Jäätyään vangiksi hänet saatiin hengiltä nopeasti.
Itse pohjoinen kehämuuri purettiin vuosina 1527 - 1567. Samalla vallihauta täytettiin maalla ja linnan sisäpihasta tehtiin kivipäällysteinen.
18. Pohjoissiipi (Nordfløyen)
Akershusin linnan pohjoinen siipi ja sisäänkäynti. Sen puolustukseen rakennettu kehämuuripurettiin 1500-luvulla ja maa täytettiin vallihaudan kohdalta
Rakennuksen julkisivu on harmaata kiveä, joista ei ole jälkiä alkuperäisessä keskiaikaisessa portin aukossa. Julkisivuun on luultavasti lisätty myöhemmin - oletettavasti 1500-luvulla - ampuma-aukot. Seinustan alapäässä on jälkiä muinoin siihen muuratuista kanuunoista. Pääsisäänpääsy otetiin käyttöön vuonna 1648.
Pohjoissiivessä on nykyään neljä kerrosta: Svennekjelleren (kellari tai varastotilat), Borgstuen (oleskelu- ja työhuoneet), Fruerstuen (naisten oleskelutilat) ja ylimmässä kerroksessa on Kongehallen (kuninkaallinen sali).
Korkea torni on vuonna 1633 valmistunut Romerikstårnet
19. Toimistosiipi (Skrivestuenfløyen) ja linnan piha
Linnan vanhimmat osat ovat kuningas Haakon V Maununpojan (Håkon V Mangsson) 1300-luvulta ja rakentamista jatkettiin Christian IV:n hallituskaudella 1600-luvun alkuvuosikymmenillä. Linna restauroitiin vuosina 1905 - 1962.
Merenpuoleisen sivun laajennus (nykyään ns. toimistosiipi), joka sijaitsee linnan pääportin oikealla puolella Roomalaisen siiven vierellä, oli norjaksi den dobbelde hemmelighet (kaksoissalaisuus). Ilmauksella tarkoitettiin sitä, että rakennuksessa sijaitsivat wc-tilat ja ne oli sijoitettu kahteen kerrokseen (kuvassa punaisella pohjalla merkitty numero 1).
Tutkimalla linnan seinärakenteita löytää todisteita eri rakennusvaiheista. Pohjimpana kiviaineksena on keskiajalla louhittua harmaakiveä, keskimmäisessä kerroksessa on keskiajalla poltettua tiiltä, jota kutsuttiin munkkitiileksi (mungetegl). Samaista tiiltä ja tiilitekniikkaa käytettiin kuitenkin uudelleen 1600-luvun rakennelmissa. Ylimmässä kerroksessa oleva tiili on 1600-luvulta Christian IV:n ajalta.
20. Corps de garde ja 21. Portti linnan alueelle
Rakennus on erinomainen esimerkki barokkityylisestä vartiotalosta tyypillisine avopilarikaarikäytävineen. Rakennusta on käytetty vartiorakennuksena ja vankien säilöönottokeskuksena sekä myöhemmin asuntona.
Portin vieressä olevan Kuninkaan linnakkeen tiloissa toimii tänään ylellisiä kuninkaallisia ravintoloita ruokasaleineen.
22. Kuninkaan linnake (Kongens bastion)
Kuva: Wikipedia (Public domain)Kuninkaan linnake on toiselta nimeltään "suuri valli". Sen rakentaminen katsottiin tarpeelliseksi linnan pohjoispuolen suojaksi, sillä luonnolliselta maastoltaan linnan pohjoisosa oli haavoittuvinta. Työt aloitettiin hollantilaisen rakennusmestarin Hans Paasken johdolla vuonna 1567, kun Akershusia oli piiritetty kahteen otteeseen Pohjoismaiden seitsenvuotisen sodan aikana.
Vuoden 1592 jälkeen vallista tuli osa uudenlaista puolustusrakennetta ja uutta linnoitussysteemiä vallin sisään rakennettuine sotakoneineen. Käytävän sivuseinien koristelu on otettu puretuista keskiaikaisista kirkoista.
24. Norjan kotirintaman museo (Norges Hjemmefrontmuseum)
II:n maailmansodan loppupuolella Akershusin linnoituksessa teloitettiin 42 norjalaista, lähinnä vastarintaliikkeen edustajaa, vuodesta 1942 lähtien Vidkun Quislingin natsien nostaman nukkehallituksen toimesta. Suurin osa teloituksista suoritettiin tällä paikala 9.2. - 17.3.1945 välisenä aikana. Ensimmäiset teloitukset patrioottien teloitukset olivat tapahtuneet samalla paikalla itse asiassa jo vuonna 1940.
Paikalle pystytettiin vuonna 1949 muistomerkki sankarivainajille. Sen on suunnitellut Per Palle Storm (1910 - 1994) - sama taiteilija on veistänyt Youngstorgetin Työläisten muistomerkin sekä Oslon kaupungintalon edustan merenpuoleiset rakennustyöläisveistokset. Kuningas Haakon paljasti muistomerkin 7. - 8.5.1949.
8. toukokuuta on myös sodan päättymisen muistopäivä, voitonpäivä, jolloin paikalla tapahtuu vuotuinen seppeleenlasku.
Norjan kotirintaman museo on rakennuksessa, jota alun perin kutsuttiin "kaksoispatteriksi" (den dobbelte batteri) johtuen siitä, että se oli puolilinnake, josta käsin tykkipatterin oli määrä taistella (1691 - 1692). Aikojen saatossa se oli varastona, kunnes nykyinen museo muutti tilloihin vuonna 1967.
(Saluttering på festningene)
Paikalla tapahtuu määräaikoina tykistöllä ammuttava tervehdys. Arkipäivisin tervehdys on klo 12 ja sunnuntaisin klo 13. Tervehdyspatterissa on 3 - 4 tykkiä.
Normaalisti ammutaan 21 laukausta. Kuninkaanhuoneen tärkeistä tapahtumista annetaan kaksinkertainen kuninkaallinen tervehdys 2 x 21. Kuninkaanhuoneen kuolintapauksen yhteydessä ammutaan 21 laukauksen surutervehdys.
Normaalitervehdyksen laukausten välillä on 5 sekuntia ja surutervehdyksen laukausten välissä 30 sekuntia. Kaksoistervehdyksessä on 1 minuutin tauko laukausten välillä.
Valtiolliset päivät ovat 8. toukokuuta, joka on II maailmansodan päättymisen päivä eli vapautuksen päivä, 17. toukokuuta eli perustuslain julistamispäivä (1814) sekä 7. kesäkuuta, jolloin Norja erosi unionista Ruotsiin, toisin sanoen Norja itsenäistyi vuonna 1905. Vuotuiset tai muut kuninkaalliset tykistötervehdykset järjestetään erikseen.
26. Skarpenordin ruutitorni (Skarpenords kruttårn)
Skarpenordin ruutitorni eli suuri ruutitorni rakennettiin kestämän erinäisiä hyökkäyksiä ja attentaatteja vuonna 1657. Tilaltaan suurena kulmatornina siitä tuli tärkeä ruutivarasto. Yläholvin sisäänkäynnin yläpuolella on Fredrik III:n monogrammi vuodelta 1697 sekä kolme koristeltua hiekkakiveä. Brumunddalin louhoksessa louhitut hiekkakivet ovat peräisin kuvernööri Hannibal Sehstedin (Norjan käskynhaltija 1642 - 1651) suunnittelemasta linnoituksen portista, joka ei koskaan valmistunut.
27. Ulostuloportti (Sortieport)
Portti avattiin yleisölle vuonna 1834 ulkolinnoitusten purun yhteydessä. Portin "laskusilta" alkaa ja päättyy Myntgatalle, josta pääsee jatkamaan matkaansa esimerkiksi Rådhusbryggenelle (Kaupungintalon satamalaiturit) tai muualle Kvadraturenin alueelle. Linnakkeen tutustumiskierroksen voi myös aloittaa täältä etenkin, jos haluaa saada vierailukeskuksesta päivitetyn ohjelman, ostaa liput museoihin tai ottaa osaa maksulliselle opastetulle kierrokselle.
28. Tykistörakennus (Artilleribygningen)
Portin vierellä linnoituksen sisäalueella on on vuonna 1714 rakennettu Tykistörakennus. Sitä kutsutaan myös Pitkäksi punaiseksi taloksi (Den lange røda hus). Tänään rakennuksessa on vierailukeskus (Besøkssentret), jossa on neuvonta, turisti- ja lippumyymälä. Siellä on myös ympäri vuoden avoinna oleva kahvila.
(Karpedammen - kulturarena)
Alkuaan Karppilampi on ollut osa linnoituksen vesistöaluetta, ja lampi on esitetty kartoissa 1700-luvulla. 1800-luvun puolivälissä lampi täytettiin maalla, mutta se otetiin uudelleen käyttöön 1960-luvun muutosten yhteydessä.
Nykyään linnoitusalue on ainutlaatuinen ympäristö ei pelkästään ulkoilulle, mutta myös kulttuurielämyksille, kuten konserteille, teatteriesityksille ja näyttelyille.
30. Linnoituksen rangaistuslaitos (Straffeceller i landsfengselet)
Linnoituksen vankila toimi 1800-luvulla kansallisena vankilana, toisin sanoen eräänlaisena keskusvankilana. Tuomio ja siitä saatu rangaistus olivat usein ankarat. Ei ollut mitenkään tavatonta, että vanki oli koko ajan lyötettynä käsirautoihin ja jalkakahleisiin.
Vanki saattoi joutua rundiin eli eristyksiin. Vuonna 1891 perustettiin kolme erillistä rangaistusselliä vankilan ensimmäisen kerroksen torniin, jota kutsutaan Kruununprinssin ruutitorniksi (Kronprinsens kruttårn). Ne oli tarkoitettu erityisselleiksi yli 18-vuotta täyttäneille sääntöjä rikkoneille vangeille. Ankarimmillaan rangaistus oli täydellinen eristäminen täydellisessä pimeydessä jopa puolitoista viikkoa (10 vrk). Siinä mielessä eristäminen ei ollut täysin mielivaltaista, että rangaistukselle tuli olla lääkärin lausunto siitä, että vangin terveydentila kestää sen.
31. Muurien entisöinti
Kruununprinssin linnakkeen (Kronprinsens bastion) muuria kunnostettiin 2000-luvulla. Rapistumisen syynä oli yli 100 vuotta kestänyt muurin korjaaminen sementillä. Sementti on hyvin tiivistä ja hengittämätöntä materiaalia, jonka vuoksi vuosien saatossa kosteus jää rakenteisiin. Pakastuessa vesi jäätyy, tiilet työntyvät paikoiltaan ulos ja saumat halkeilevat. Vesi pääsee esteettä muurin rakenteisiin, minkä seurauksena vesi huuhtelee kalkkilaastin pois jättäen sementin taakse tyhjiä taskuja. Vaarana on muurin osittainen sortuminen.
Muurin korjauksessa käytettiin vanhoja menetelmiä ja materiaaleja, esimerkiksi sementti korvattiin kalkkilaastilla. Rapistunut materiaali poistettiin ja saumat rakennettiin naulakivellä ja kalkkilaastilla uudelleen. Työ oli hidasta sen vuoksi, että se oli tehtävä kesällä. Kalkkilaasti vaatii vähintään +5 celsiusasteen lämpötilan kovettuakseen.
Paikka paikoin osa muuria oli purettava ja rakennettava uudelleen. Kivet merkittiin numeroin ja purkualue valokuvattiin. Numeroidut kivet asetettiin omille paikoilleen numerojärjestyksessä. Kivet saattoivat painaa 100 - 500 kg, raskaimmat jopa 1 500 kg.
32. Vankilan kirkko (Fengselskirken)
Vankilan kirkko valmistui vuonna 1866. 1. kerroksessa sijaitsivat vankilan keittiö ja kylpyhuoneet, 2. kerroksessa kirkkosali ja koulu. Vuonna 1948 rakennus muutettiin kirkkosalia lukuun ottamatta toimistotiloiksi, kirjastoksi ja luentosaliksi. Kirkkosali peruskorjattiin vuonna 1968.
Kirkon vieressä oleva makasiini vuodelta 1788 muutettiin 150 linnoitusorjan vankilaksi vuonna 1820. Rakennuksen 1. kerroksessa oli työhuoneita ja 2. kerroksessa asuintiloja.
Paluu Michael von Sundt plassille
Linnoituksen kartta vuosilta noin 1300 - 1906 (norjankielinen)
Akershusin linnoitukseen voi tutustua esitellystä reitistä poiketen. Sisäänkäyntejä on Myntgatalta (kaupungin keskustan suunnalta itä - länsi) ja Akershusstrandan (rantaa pitkin etelä - pohjoinen suunnassa) puolelta. Vuorelta on upeat näkymät joka puolelle kaupungin keskustaa ja Oslonvuonolle.
Michael von Sundt plassin ja Karpedamenin väliin jää Skulptursti Akershus festning. Sen varrella on kaksi modernia yläasteen koulun oppilaiden tekemää veistosta: vuoden 2012 Grindbakken skolen vuosioppilaiden Per Kolstadin, Fridtjof Felstad Lindin ja Albert Johan Gilverinin Stickman sekä Emilie Nergaardin ja Thea Wisløffin Akrobaten (Grindbakken skole, 2013).
Tykkien kunnianlaukaisupaikalta Oslonvuonon suuntaan Pipervikaan ja Kaupungintalon aukiolle on omat viehättävät näkymät.
Linnoituksen ulkopuolella on uudempia puolustusvoimille kuuluvia rakennuksia. Myntgatan kulmilla Kontrasjæreti vanhimpien Akershusin yksityiset asuinrakennukset (1624 - 1680) eivät ole säilyneet. Paikalla oli 1700-luvulla laajennetun puolustuslinjan sotilasleiri.
Kuljettaessa Kontrasjæretiä lännestä puistikon kautta Kaupungintaloa ja Kaupungintalon aukion suuntaan on puistoaukiolla amerikkalaisen taiteilijan Tony Smithin (1912 - 1980) vuonna 1961 tekemä teräsveistos Marriage. Teos on lahjoitettu Norjan kansalle vuonna 1994. Hivenen verran eteen päin laskeuduttaessa rantaan vieviä portaita alas löytyy matkan varrelta tunnetun norjalaisen kivenveistäjän Stinius Fredtiksenin (1882 - 1945) tekemä perinteisempi patsas Yhdysvaltain sodanaikaista presidentistä Franklin D. Rooseveltistä.
POST SCRIPTUM: KAPINAA JA KEHNOA VANKILARUOKAA
Vuonna 1844 valmistettiin erityisiä tykkejä, joilla oli tarkoitus ampua kapinoivia vankeja. Syynä levottomuuksiin ja väkivaltaiseen niskurointiin oli vankilan ala-arvoinen ruoka. Ongelma haluttiin ratkaista rakentavammin. Vuonna 1642 ruoka-annokset olivat määräytyneet vangin työpanoksen mukaan. Syödäkseen riittävästi tuomitun oli työskenneltävä linnoituksen eri tehtävissä.
Vuoden 1823 päätöksellä vangeille annettiin leipää ja rahaa 2 puntaa päivässä. Vankeusrangaistustaan suorittavan oli ostettava ruokansa yli-intendentin vaimolta. Tämän tehtävänä oli vastata ja johtaa niin sanottua Marketeria Slaverietia. Vuonna 1844 ruokinta muuttui siten, että kaikki vangit alkoivat saada samaa ruokaa työtehtävistä tai henkilökohtaisista ominaisuuksista huolimatta.
Vankien viikkoruokalista vuodelta 1860 on säilynyt. Siihen kuului perunoita, silliä, leipää, olutruispuuroa, myky- eli klimppisoppaa ja niin sanottua Rumfordin keittoa.
Kreivi B. T. Rumford keksi nimeään kantavan keiton noin vuonna 1800 rikollisten ja köyhien päivittäiseksi ruoka-annokseksi. Kreivin tehtävänä oli kehittää halvin mahdollinen ruoka, joka oli samalla kuitenkin ravitsevaa.
Keitto tehtiin ohrarouheista, keltaherneistä, perunoista, suolasta ja happamasta oluesta, ja sitä kypsennetään hitaasti ja pitkään.
Olutruispuuro (øllebrød) oli tehty ruisleivän ja oluen tähteistä ja se nautittiin mieluiten maidon tai kerman kera.
henkilölle annokset ovat):
1 kattila = 0,965 litraa, 1 erä = noin 16 grammaa
Aamiainen oli klo 6, ja se sisälsi joka päivä ½ tuopillista olutta ja 14 erää leipää. Jokapäiväinen illallinen koostui 14 erästä leipää.
Maanantai ja perjantai
Kattilallinen mannasuurimoa, ½ kattilaa maitoa.
Tiistai
Kattilallinen mykykeittoa, lihaa, ¼ kattilaa perunoita.
Keskiviikko
Kattilallinen Rumfordin keittoa, 9 - 10 silliä, ¼ kattilaa perunoita.
Torstai
Kattilallinen hernekeittoa, lihaa, ¼ kattilaa perunoita.
Lauantai
Kattilallinen olutruispuuroa, 9 - 10 silliä, ¼ kattilaa perunoita.
Sunnuntai
Kattilallinen hernekeittoa, kalaa/lihaa, ¼ kattilaa perunoita.
Ilta (klo 19)
¾ kattilaa tai 30 erää perunaa, 3 - 4 silliä, ½ kattilaa maitoa, 7 leipää.
Lähde: Forsvarsbygg.no
Kommentit
-T.